Rosemelia ja kiekkokimppu

Parin päivän hengähdys tauon jälkeen pidettiin vielä toinen pikakuvaus päivä, jolloin kuvattiin Lauraa ja kahta hänelle suunnittelemaani kimppua. Muutaman päivän tauko tekikin ihan hyvää, sillä ehdin paneutua Lauran kimppuihin ja tehdä ne kunnolla. Näihin kimppuihin olinkin kaiken uurastuksen jälkeen aikas tyytyväinen vaikka korjattavaa toki löytyy aina kaikesta.

Lauran puku on punaista satiinia ja siinä on vyötäröllä musta vyö ja pitkänauhainen rusettikoriste. Punaisista ruusunterälehdistä koottu rosemelia sopi täydellisesti pukuun värisävynsä puolesta. Jätin kimpun melko pieneksi, sillä pienempi kimppu sopi paremmin hoikalle ja pitkälle morsiamelle kuin suuri.
Halusin yhdistää kukkaosan metallilangasta punottuun kehikkoon, joka reunustaa kimppua, samalla se toi haastetta työskentelyyn. Mielenkiintoa kimppuun tulee kahvasta lähtevistä marjaketjutuksista jotka yhdistyvät rosemeliaan muutamilla marjoilla, jotka vilkkuvat terälehtien välistä.

 Rosemelia on koottu pelkällä kylmäliimalla, liimaamalla terälehdet yksitellen kehikkoon kiinni. Liimatessa sai olla todella tarkkana siitä, ettei liima sotkenut kehikkoa ja vielä tarkempikin olisi saanut olla sillä sotkuja tuli todella helposti.

Kehikko on tehty punomalla ohutta koristemetallilankaa paksusta alumiinilangasta tehtyjen "loimien" väliin. Alumiinilangat teippasin toisestapäästä florateipillä ja painelin yhteen kuten katkasituinvarsintekniikassa.Kehikon yläosaan jääneet ylimääräiset loimet kiersin kiemuralle ja viimeistelin niiden päät kuismanmarjoilla.

Kahva on päällystetty punaisella nyörillä ja kahvan päästä lähtee ileksin ja kuismanmarjoja ketjutettuna sekä koristenauhaa.

 Olin alunperin ajatellut että kimpusta tulisi kupera, mutta kehikkoa punoessa kuperan muodon tekeminen ei vain tuntunut millään onnistuvan ja kehikko muotoutui kuppimaiseksi. Rosemelian keskellä oleva kokonainen ruusu onkin siis kimpun pohjalla ja terälehdet nousevat ylöspäin kimpun kasvaessa. Hahmomuodosta tuli hallittu, eivätkä kehikon laidoilla olevat metallikiehkuratkaan riko sitä. Ketjutuksia osasin tälläkertaa tehdä sopivasti, sillä ne näyttävät runsailta ja kevenevät kauniisti alas päin.

Toiseksi kimpuksi Lauralle suunnittelin punavioletin kiekkokimpun. Halusin kokeilla muutakin väriä kuin puvun kanssa yhteen sointuvaa punaista. Violetin valitsin siksi, että se on punaisen lähiväri ja yhdistyy niin punaiseen kuin mustaankin hyvin.

Kehikon kanssa tuli heti alkumetreillä ongelmia. Tein pätkärautalangasta kaksi ympyrää, jotka päällystin florateipillä ja kultaisella koristemetallilangalla, jonka jälkeen taivutin ne muotoonsa. Yhdistin ympyrät muutamalla metallilangalla toisiinsa ja punoin niiden välille metallilankaa ja violettia konekirjontalankaa. Vaikka kehikon ympyrät tuntuivat alkusi tarpeeksi vakailta, ne eivät kuitenkaan kestäneet kunnolla punomisen aiheuttamaa vääntöä ja isompi rengas vääntyili aivan muodottomaksi. Purin kehikon muutamaan kertaan, mutta vaikka kuinka vahvistin sitä ei isompi ympyrä tahtonut pysyä muodossaan. Lopulta olin niin väsynyt kehikkoon, että oli valmis heittämään sen roskiin. Koska kuvaus kuitenkin lähestyi, enkä pystynyt millään keksimään mitään vastaavaa materiaalia josta olisin saanut kestävän ja läpinäkyvän kehikon päätin käyttää jo tekemääni ja muokata sitä niin että se ainakin näyttäisi kuvissa hyvältä.
Taivuttelin kehikon suurempaa ympyrää alaosastaan laineille ja se tuntui tepsivän. Sain sen näyttämään edestäpäin katsottuna ympyrältä ja pystyin kiinnittämään kukat siihen.
Kiinnitin vaaleanpunaiset kallat sidoksin lankoihin ja liimasin orkideat pohjaan. Lopuksi kiinnitin ketjutukset paikoilleen.

 Lähikuvasta voi kuitenin nähdä, että kehikko ei ole kovin siisti. Pienemmän ympyrän oli tarkoitus olla lähempänä kimpun vasenta reunaa, mutta tässä se näyttääenemmänkin olevan keskellä. Jos se olisi vasemmalla kukille jäisi aukon oikealle puolelle enemmän tilaa ja kimppu olisi tasapainoisemman oloinen. Nyt näyttää siltä kuin se kallistuisi kukkien painosta oikealle ja olisi keikahtamaisillaan kumoon.

Väritys on kuitenkin onnistunut. Kehikon violetti/purppura yhdistyy hyvin perhosorkidean kukintojen violettiin sävyyn, samoin kuin vaaleanpunaiset ja violetit hyasintin kukinnot. Hopeaköynnöksen isot vihreät lehdet rauhoittavat muuten rikkinäistä kehikon pintaa. Vaikka ne toimisivat ehkä paremmin, jos olisin valinnut hopeaköynnöksen sijaa esimerkiksi herttaköynnösvehkan. Toisaalta hopeaköynnöksen lehtien vaaleat pilkut yhdistyvät kimpun muuhun värimaailmaan.
Ketjutuksia olisi sanut olla runsaammin. Nyt ne näyttävät hieman keskeneräisiltä ja etenkin isompien kukkien alapuolelta muutamat ketjutetut hyasintit roikkuvat kovin orpoina.