Rosemelia ja kiekkokimppu

Parin päivän hengähdys tauon jälkeen pidettiin vielä toinen pikakuvaus päivä, jolloin kuvattiin Lauraa ja kahta hänelle suunnittelemaani kimppua. Muutaman päivän tauko tekikin ihan hyvää, sillä ehdin paneutua Lauran kimppuihin ja tehdä ne kunnolla. Näihin kimppuihin olinkin kaiken uurastuksen jälkeen aikas tyytyväinen vaikka korjattavaa toki löytyy aina kaikesta.

Lauran puku on punaista satiinia ja siinä on vyötäröllä musta vyö ja pitkänauhainen rusettikoriste. Punaisista ruusunterälehdistä koottu rosemelia sopi täydellisesti pukuun värisävynsä puolesta. Jätin kimpun melko pieneksi, sillä pienempi kimppu sopi paremmin hoikalle ja pitkälle morsiamelle kuin suuri.
Halusin yhdistää kukkaosan metallilangasta punottuun kehikkoon, joka reunustaa kimppua, samalla se toi haastetta työskentelyyn. Mielenkiintoa kimppuun tulee kahvasta lähtevistä marjaketjutuksista jotka yhdistyvät rosemeliaan muutamilla marjoilla, jotka vilkkuvat terälehtien välistä.

 Rosemelia on koottu pelkällä kylmäliimalla, liimaamalla terälehdet yksitellen kehikkoon kiinni. Liimatessa sai olla todella tarkkana siitä, ettei liima sotkenut kehikkoa ja vielä tarkempikin olisi saanut olla sillä sotkuja tuli todella helposti.

Kehikko on tehty punomalla ohutta koristemetallilankaa paksusta alumiinilangasta tehtyjen "loimien" väliin. Alumiinilangat teippasin toisestapäästä florateipillä ja painelin yhteen kuten katkasituinvarsintekniikassa.Kehikon yläosaan jääneet ylimääräiset loimet kiersin kiemuralle ja viimeistelin niiden päät kuismanmarjoilla.

Kahva on päällystetty punaisella nyörillä ja kahvan päästä lähtee ileksin ja kuismanmarjoja ketjutettuna sekä koristenauhaa.

 Olin alunperin ajatellut että kimpusta tulisi kupera, mutta kehikkoa punoessa kuperan muodon tekeminen ei vain tuntunut millään onnistuvan ja kehikko muotoutui kuppimaiseksi. Rosemelian keskellä oleva kokonainen ruusu onkin siis kimpun pohjalla ja terälehdet nousevat ylöspäin kimpun kasvaessa. Hahmomuodosta tuli hallittu, eivätkä kehikon laidoilla olevat metallikiehkuratkaan riko sitä. Ketjutuksia osasin tälläkertaa tehdä sopivasti, sillä ne näyttävät runsailta ja kevenevät kauniisti alas päin.

Toiseksi kimpuksi Lauralle suunnittelin punavioletin kiekkokimpun. Halusin kokeilla muutakin väriä kuin puvun kanssa yhteen sointuvaa punaista. Violetin valitsin siksi, että se on punaisen lähiväri ja yhdistyy niin punaiseen kuin mustaankin hyvin.

Kehikon kanssa tuli heti alkumetreillä ongelmia. Tein pätkärautalangasta kaksi ympyrää, jotka päällystin florateipillä ja kultaisella koristemetallilangalla, jonka jälkeen taivutin ne muotoonsa. Yhdistin ympyrät muutamalla metallilangalla toisiinsa ja punoin niiden välille metallilankaa ja violettia konekirjontalankaa. Vaikka kehikon ympyrät tuntuivat alkusi tarpeeksi vakailta, ne eivät kuitenkaan kestäneet kunnolla punomisen aiheuttamaa vääntöä ja isompi rengas vääntyili aivan muodottomaksi. Purin kehikon muutamaan kertaan, mutta vaikka kuinka vahvistin sitä ei isompi ympyrä tahtonut pysyä muodossaan. Lopulta olin niin väsynyt kehikkoon, että oli valmis heittämään sen roskiin. Koska kuvaus kuitenkin lähestyi, enkä pystynyt millään keksimään mitään vastaavaa materiaalia josta olisin saanut kestävän ja läpinäkyvän kehikon päätin käyttää jo tekemääni ja muokata sitä niin että se ainakin näyttäisi kuvissa hyvältä.
Taivuttelin kehikon suurempaa ympyrää alaosastaan laineille ja se tuntui tepsivän. Sain sen näyttämään edestäpäin katsottuna ympyrältä ja pystyin kiinnittämään kukat siihen.
Kiinnitin vaaleanpunaiset kallat sidoksin lankoihin ja liimasin orkideat pohjaan. Lopuksi kiinnitin ketjutukset paikoilleen.

 Lähikuvasta voi kuitenin nähdä, että kehikko ei ole kovin siisti. Pienemmän ympyrän oli tarkoitus olla lähempänä kimpun vasenta reunaa, mutta tässä se näyttääenemmänkin olevan keskellä. Jos se olisi vasemmalla kukille jäisi aukon oikealle puolelle enemmän tilaa ja kimppu olisi tasapainoisemman oloinen. Nyt näyttää siltä kuin se kallistuisi kukkien painosta oikealle ja olisi keikahtamaisillaan kumoon.

Väritys on kuitenkin onnistunut. Kehikon violetti/purppura yhdistyy hyvin perhosorkidean kukintojen violettiin sävyyn, samoin kuin vaaleanpunaiset ja violetit hyasintin kukinnot. Hopeaköynnöksen isot vihreät lehdet rauhoittavat muuten rikkinäistä kehikon pintaa. Vaikka ne toimisivat ehkä paremmin, jos olisin valinnut hopeaköynnöksen sijaa esimerkiksi herttaköynnösvehkan. Toisaalta hopeaköynnöksen lehtien vaaleat pilkut yhdistyvät kimpun muuhun värimaailmaan.
Ketjutuksia olisi sanut olla runsaammin. Nyt ne näyttävät hieman keskeneräisiltä ja etenkin isompien kukkien alapuolelta muutamat ketjutetut hyasintit roikkuvat kovin orpoina.

Kehikkokimppu

Tässä muutama kuva kehikkokimpusta jota olen harjoitellut messuja varten, viikon päästä katsotaan miten käy :)

Lopullisen kimpun värimaailma tulee olemaan aika erilainen kuyin tässä kimpussa, mutta harjoitellessa oli vähän pula materiaaleista, joten kimpusta tuli vähän tällainen sillisalaatti. Toisaalta näista kirkkaista väreistä tulee aika kivoja kontrasteja ja erilainen tunnelma, kuin niistä kimpuista joita erimerkiksi töissä usein tehdään asiakkaille.

Kimpun muodossa on vielä hiukan hiomista, jottei reunoille jää koloja ja muodosta tulee varmasti pisara. Eli taas sama juttu kuin niin usein muissakin katkaistuinvarsin kimpuissa, eli liian vähän langoitettuja reunamateriaaleja.

Uudet kokeilut

Häämessujen innoittamana päätin pistää uudet ideat täytäntöön ja katsoa mitä materiaaleja kaapeista löytyy. Tällä kertaa tein retken myös jääkaapille ja synttäritulilatva pääsi osittaiseen hyötykäyttöön kun valkoiset kukat oli loppua kesken. 

Olen myös yrittänyt keräillä mahdollisimman paljon materiaalia luonnosta, mitä nyt näin talvipakkasilla ulkoa löytää. Jouluisen myrskyn jäljiltä, joka oli täällä meillä ainakin tosi tuhoisa,  ovat metsät onneksi täynnä kaikenlaista puista tippunutta ihanuutta, jota voi hyödyntää.

Vihdoin uskaltauduin kokeilemaan tätä valuvaa/pisaranmallista kimppua. Pisaran kärki on toteutettu rankatekniikalla ja muuten kimppu on koottu katkasituinvarsin tekniikalla. Vielä en ollut aivan varma miten ranka tulisi liittää kimppuun kiinni, mutta täytyneen kysyä asiaan apuja.
Pisara on aika hyvin kuitenkin muotoutunut, liitoskohdassa on pientä epäsymmetrisyyttä ja varsinkin oikeaan laitaan näyttäisi muodostuvan kolo. Kimppua pidellessä huomasin että rangan kiinnittamiseen täytyy varmasti löytää jokin parempi tapa, sillä se oli painava ja kimppua liikuteltaessa tuntui kuin se olisi saattanut irrota tai ainakin se heilui uhkaavasti.

Nyt kimpussa hallitsee selvästi valkoinen jaloritarinkukka ja mielestäni siinä olisikin voinut käyttää enemmän valkoista tasapainottamassa, mutta valitettavasti kukat olivat tälläkertaa kiven alla.

Materiaaleina tässä kimpussa ovat kataja, eukalyptus, afrikantähdikki, kulta-akasian lehdet, tervalepän kävyt ja heteet, tulilatva, jaloritarinkukka, väriherne, mesiangervon talventörröttäjät, hopeoidut oksat? mitä lie ovat, arabiantähdikin kukinnot, helmet ja rautalangat. Myös muutaman nappikryssan ja harsoa olen saattanut laittaa mukaan.

Tässä vielä muutama kuva sivulta.

Seuraavaan kimppuun päätin kokeilla alumiinilangasta tehtyä kehikkoa, sekä taas uutta muotoa. Olen innostunut nyt näistä kehikoista, sen jälkeen kun koulussa oli viimeksi sidontaa ja teimme yhden kehikon luonnonmateriaaleista, tajusin miten kätevä ja hieno asettelupohja se voikaan olla. Kehikkokimppuja onkin nyt syksyn ja talven aikana tullut tehtyä niin kaveri lapsen ristiäisiin kuin kisoissakin, eikä loppua varmaan ihan heti tule.

Tässäpä nyt tämä ellipsinmuotoinen kimppu sivulta. En lähtenyt tässä edes yrittämään varsien piilottamista, koska vihreitä ei ollut. Epäilen kuitenkin että varret tulisi saada piilloon koska niissä on noita rautalankavarsia, jotka ei saisi näkyä. Asia voisi olla toisin jos kukilla olisi kaikilla omat pitkät varret, jotka muuttuisivat vasta sidontakohdasta rautalangoksi.

Periaatteessa kuitenkin tällaiseen kehikoon on tarpeetonta laittaa kovin paljoa vihreytystä, joka vain tukkii kimpun ja vie siitä kaiken ilmavuuden jota kehikolla on muuten helppoa tavoitella.

Toisaalta jos ellipsikimppu olisi tiiviimpi ja esim. kehikolla joka kiertää kimpun reunoja voisi kimpun alapinnan peittää vaikka salalilla ja silloin varret jäisivät piiloon. Toisenlaisella kehikolla saattaisi olla myös helpompaa toteuttaa katkaistuinvarsin tekniikkaa, sillä se oli melko vaikeaa tässä työssä. Kaikki varret piti pujotella alumiinikehikon läpi, enkä ollut aina aivan varma siitä menikö asettelu ihan sääntöjen mukaan :)

 

 Tässä viimeisimmässä kimpussa on jälleen kehikko, jonka sisään olen lähtenyt rakentamaan kimppua. Se ei ole vaivan varsinaisesti katkaistuinvarsin kimppu, vaan enemmänkin ominvarsin ja spiraaliin tehty, sillä halusin kokeilla varsien koristelemista ja sitä miten spiraalitekniikka istuisi morsiuskimppuun.

Kimppu on hiukan toispuoleinen niin että se asettuisi kannettaessa kauniisti kantajan eteen ja näkyisi myös yleisöön päin.

Varret olen koristellut vihreällä nyörillä.

Varsissa on ohutta kuparilankaa ja päissä pienet kaalit nuppineilalla kiinni.