Formali-lineaarinen kimppu, cascade ja laahuskimppu

Olin jo aikaa sitten päättänyt että haluaisin kokeilla toteuttaa formal-lineaarisenmorsiuskimpun. Mietin kyllä kannattaako minun alkaa väkisin toteuttamaan kimppua, jos minulla ei olisi sille sopivaa henkilöä. Ongelma ratkesi kuitenkin kuin itsestään, kun näin kuvan Marjukan morsiuspuvusta. Sain heti idean kultaisesta ananaksenkukasta, joka jo itsessään oli kuin kimpun kuningas.

Formal-linearista kimppua ei kai kuitenkaan koskaan ole ihan helppoa toteuttaa ja minullakin meni tämän alun idean jälkeen aika kauan aikaa kimpun ideoimiseen. Oli vaikea päättää minkälaisia linjoja ja liikettä halusin kimppuun tuoda. Miten voisin yhdistää kimppuun alaspäin kulkevat kukkalinjat ilman että niistä tulisi liian hallitsevia ja etteivät ne veisi matalalta kuninkaalta liikaa huomiota. Millaisen tekisin basiksesta ja millainen värimaailma sopisi kullan kanssa yhteen.

Kimpun väriksi muodostuivat valkoinen, vihreä, musta ja kulta, joilla pyrin tuomaan kimppuun kontrastia ja dramatiikkaa. Valitsin tulppaanit alaspäin laskeutuvaan linjaa. Ne ovat sopivan kevyet jolloin ne eivät ala hallita kimppua, vaan tuovat siihen vain lisää liikettä. Salalin lehdet työn oikealla puolella muodostavat tilan, samoin kuin salalin ja peikonpähkinän välinen alue.
Peikonlehti tekee ulospäin suuntautuvan liikkeen työn vasemmalle puolelle ja vahvistaa epäsymmetristä hahmomuotoa. Leikkivä linja on luonnospiirroksessa vasemmalle puolelle ja valmiissa työssä se kulkeekin oikealle. Se tekee työstä hiukan epätäsapainoisen, sillä salalinlehdet näyttäisivat peikonpähkinän kanssa siltä kuin työ kallistusi ehkä hiukan enemmän oikealle. Onneksi peikonlenhti kuitenkin on aika pitkällä varrella ja suuri lehti linjan päässä varaa painoa myös vasempaan puoleen.
Kultainen kananverkkorulla katseen vangitsijana on ehkä vähän huomaamaton ja mietinkin näin jälkeenpäin, että sen tilalle olisi voinut valita jonkin muista väreistä poikkeavan huomionherättäjän. Mietin myös sitä onko työn kuningas tarpeeksi suuri ollakseen kuningas. Värinsa ja kiiltavan pintansa ansiosta se kuitenkin herättää hienosti huomion ja kiinnittää katseen itseensä.
Basis on pieni ja siinä on erilaisia reunavihreitä, kuten nobilista, salalia, galaxia ja skimmian lehtiä. Kukkaryhmiä muodostavat mustiksi värjätyt kultahehkut ja valkoiset krusanteemit.


Kuvassa Lassella on vieheenä tulppaanista tehty yhdenkukat viehe, jonka varsi on koristeltu hopeisella koristemetallilangalla ja varren päässä on timanttipäinen nuppineila. Vieheen kiinnitys pukuun hoituu toisella timanttinuppineulalla.

Halusin kokeilla myös valtikan tekemistä. Aluksi oli tarkoitus että kultainen valtikka olisi ollut formal-lineaarisen kimpun parina sulhasella, mutta kuten myöhemmistä kuvista voi huomata isän innostus tarttui pikku Matildaan ja hän varasti valtikan ja kuvaus-shown hetkeksi itselleen.

Valtikka olikin melko yksinkertainen tehdä. Kiinnitin ananaksen liimaamalla ja päällystin valtikan varren nauhalla ja kädensijan nyörillä. Ananaksen päässä on kultainen koriste. Jotakin jos olisin valtikan suhteen tehnyt toisin niin seuraavalla kerralla hankin suoran kepin, jolloin kokonaisuudesta tulee siispimpi. Toisaalta silloin voi olla vaikeampaa kiinnittää kepin päähän koristeita. Nyt leikkasin oksasaksilla pajukepin pään halki kahteen suuntaan ja kiinnitin ananaksen pajun säleiden väliin.

Tämä viimeinen kimppu oli alunperin tarkoitettu Sadulle, sillä mielestäni hänen pitkään valkoiseen pukuunsa olisi sopinut  heinosti sini-valkoinen laahuskimppu. Kimppu oli siis kuitenkin keskeneräinen kuvausten alkaessa ja pikku apurini kiinnitti kukat siihen omien kuvaustensa välissä. Siksipä en aiokkaan tätä kimppua edes analysoida kun se ei ole kokonaan minun tekemäni. Kimppu ei myöskään ole ihan kaikkien floristiikan sääntöjen mukainen ja se jäi kovin viimeistelemättömäksi. Kuvasta tuli kuitenkin kaunis ja siitä tulee varmasti hieno yksityiskohta häätäpahtumaan. Kimppu sopi myös hienosti Marjukalle, vaikkei olutkaan hänelle suunniteltu.

Muotosidontaa ja rosemelie

Ystänäpäivänä käväisin taas Vanamossa ja pelastin roskistuomiolta vähän kukkia ja syntyihän siinä samalla muutama kokeilu, josta tässä muutama kuva.

 Tämä on menko tiivis ja enemmän muotosidontaa kuin normi dekoratiivinen kimppu. Suurista kukista on vaikeaa tehdä ilmavaa pientä kimppua. Eri väriset jaloleinikit tekevät kimppuun syvyysvaikutelmaa ja mielenkiintoa ja luovat kontrastin isojen vaaleanpunaisten neilikoidenja ruusujen kanssa.

 Toinen päivän kokeiluista oli rosemelia, jollaista en ole ennen tehnyt. Kiinnitin terälehdet orvokkilanka hakasilla 2-3 nipuissa kuivasieneen. Tavallisempi tekniikka taitaa olla hakasten ja liiman käyttö yhdessä, jolloin kukka kootaan keskellä olevan ehjän kukan ympärille tai esim. pahvin päälle tai sitten terälehdille tehdään orvokkilanka varret.
Häämessuilla näin koottavan rosemelian kuitenkin tällälailla sieneen ja pitihän sitä kokeilla, sillä se keskiruusun ympärille kokoaminen kuulostaa aika vaikealta ja ilman esimerkkiä tuntuu tosi vaikealta alkaa rakentamaan sellaista.

 Varsiksi kiinnitin sieneen alaspäin koristetikut, joiden päät olivat kiemuraiset. Varren päällystin nauhalla ja rosemelian alaosan päälle tuli salalia ja aspidistraa.
Aloin miettiä tuota vartta sitten vähän tarkemmin ja mikäli teen tämän kimpun vielä uudelleen, niin ajattelin punoa langalla tai rautalangalla koristetikut kupinmuotoon ja upottaa sitten kuivasienen niiden sisään. Luulen että sillä tyylillä saan kätevästi tekniikan piiloon ja näyttävän varren tähän valtikkamalliseen rosemeliaan.

Arkistojen aarre

Päätin tehdä koneelleni oman kansion morsiussidonnan kuville ja Kas! mitä löytyikään. Muutama kuva jo unohdetusta kokeilusta, johon taisin löytää ohjeen saksalaisesta kukkasidonnan lehdestä jota tietenkin täytyi sitten päästä kokeilemaan. Lehden ohjeessa valtikkakimppu oli koottu liljan terälehdistä käyttäen apuna pelkkää kukkateippiä. Vanamon Ritva neuvoi minua kokeilemaan myös hakaskiinnitystä, joten kokeilin molempia.

Ensimmäinen kimppu on koottu pelkällä kukkateipillä Oriental-liljan terälehdistä, joita pelastin roskistuomiolta. Varsi on päällystetty sisalkuidulla ihan vaan kuvaamist varten.
Orientalin terälehdet olivat jo aika huonossa nestejännityksessä ja luultavasti ne ovat muutenkin pehmeämpiä kuin esimerkiksi valkoliljan terälehdet joista tällainen valtikka usein tehdään, joten kimppu oli aika vaikea kasata. Myöskään nupun jälkeiset terälehdet eivät pysyneet niin pystyssä kuin olisin toivonut, mutta ensimmäiseksi kokeiluksi tämä oli kuitenkin ihan hyvä pläjäys.

Seuraava kimppu on koottu sekä kukkateippillä että rautalanka hakasilla.Terälehtien nestejännitteettömyys tuotti taas ongelmia ja samoin uusi tekniikka. En saanut terälehtiä millään koottua niin että "kukka" olisi levinnyt sivusuunnassa, vaan se lähti kasvamaan alaspäin ja valtikasta tuli väkisinkin pitkänomainen ja jouduin korjaamaan sitä useaan otteeseen.