Rosemelia ja kiekkokimppu

Parin päivän hengähdys tauon jälkeen pidettiin vielä toinen pikakuvaus päivä, jolloin kuvattiin Lauraa ja kahta hänelle suunnittelemaani kimppua. Muutaman päivän tauko tekikin ihan hyvää, sillä ehdin paneutua Lauran kimppuihin ja tehdä ne kunnolla. Näihin kimppuihin olinkin kaiken uurastuksen jälkeen aikas tyytyväinen vaikka korjattavaa toki löytyy aina kaikesta.

Lauran puku on punaista satiinia ja siinä on vyötäröllä musta vyö ja pitkänauhainen rusettikoriste. Punaisista ruusunterälehdistä koottu rosemelia sopi täydellisesti pukuun värisävynsä puolesta. Jätin kimpun melko pieneksi, sillä pienempi kimppu sopi paremmin hoikalle ja pitkälle morsiamelle kuin suuri.
Halusin yhdistää kukkaosan metallilangasta punottuun kehikkoon, joka reunustaa kimppua, samalla se toi haastetta työskentelyyn. Mielenkiintoa kimppuun tulee kahvasta lähtevistä marjaketjutuksista jotka yhdistyvät rosemeliaan muutamilla marjoilla, jotka vilkkuvat terälehtien välistä.

 Rosemelia on koottu pelkällä kylmäliimalla, liimaamalla terälehdet yksitellen kehikkoon kiinni. Liimatessa sai olla todella tarkkana siitä, ettei liima sotkenut kehikkoa ja vielä tarkempikin olisi saanut olla sillä sotkuja tuli todella helposti.

Kehikko on tehty punomalla ohutta koristemetallilankaa paksusta alumiinilangasta tehtyjen "loimien" väliin. Alumiinilangat teippasin toisestapäästä florateipillä ja painelin yhteen kuten katkasituinvarsintekniikassa.Kehikon yläosaan jääneet ylimääräiset loimet kiersin kiemuralle ja viimeistelin niiden päät kuismanmarjoilla.

Kahva on päällystetty punaisella nyörillä ja kahvan päästä lähtee ileksin ja kuismanmarjoja ketjutettuna sekä koristenauhaa.

 Olin alunperin ajatellut että kimpusta tulisi kupera, mutta kehikkoa punoessa kuperan muodon tekeminen ei vain tuntunut millään onnistuvan ja kehikko muotoutui kuppimaiseksi. Rosemelian keskellä oleva kokonainen ruusu onkin siis kimpun pohjalla ja terälehdet nousevat ylöspäin kimpun kasvaessa. Hahmomuodosta tuli hallittu, eivätkä kehikon laidoilla olevat metallikiehkuratkaan riko sitä. Ketjutuksia osasin tälläkertaa tehdä sopivasti, sillä ne näyttävät runsailta ja kevenevät kauniisti alas päin.

Toiseksi kimpuksi Lauralle suunnittelin punavioletin kiekkokimpun. Halusin kokeilla muutakin väriä kuin puvun kanssa yhteen sointuvaa punaista. Violetin valitsin siksi, että se on punaisen lähiväri ja yhdistyy niin punaiseen kuin mustaankin hyvin.

Kehikon kanssa tuli heti alkumetreillä ongelmia. Tein pätkärautalangasta kaksi ympyrää, jotka päällystin florateipillä ja kultaisella koristemetallilangalla, jonka jälkeen taivutin ne muotoonsa. Yhdistin ympyrät muutamalla metallilangalla toisiinsa ja punoin niiden välille metallilankaa ja violettia konekirjontalankaa. Vaikka kehikon ympyrät tuntuivat alkusi tarpeeksi vakailta, ne eivät kuitenkaan kestäneet kunnolla punomisen aiheuttamaa vääntöä ja isompi rengas vääntyili aivan muodottomaksi. Purin kehikon muutamaan kertaan, mutta vaikka kuinka vahvistin sitä ei isompi ympyrä tahtonut pysyä muodossaan. Lopulta olin niin väsynyt kehikkoon, että oli valmis heittämään sen roskiin. Koska kuvaus kuitenkin lähestyi, enkä pystynyt millään keksimään mitään vastaavaa materiaalia josta olisin saanut kestävän ja läpinäkyvän kehikon päätin käyttää jo tekemääni ja muokata sitä niin että se ainakin näyttäisi kuvissa hyvältä.
Taivuttelin kehikon suurempaa ympyrää alaosastaan laineille ja se tuntui tepsivän. Sain sen näyttämään edestäpäin katsottuna ympyrältä ja pystyin kiinnittämään kukat siihen.
Kiinnitin vaaleanpunaiset kallat sidoksin lankoihin ja liimasin orkideat pohjaan. Lopuksi kiinnitin ketjutukset paikoilleen.

 Lähikuvasta voi kuitenin nähdä, että kehikko ei ole kovin siisti. Pienemmän ympyrän oli tarkoitus olla lähempänä kimpun vasenta reunaa, mutta tässä se näyttääenemmänkin olevan keskellä. Jos se olisi vasemmalla kukille jäisi aukon oikealle puolelle enemmän tilaa ja kimppu olisi tasapainoisemman oloinen. Nyt näyttää siltä kuin se kallistuisi kukkien painosta oikealle ja olisi keikahtamaisillaan kumoon.

Väritys on kuitenkin onnistunut. Kehikon violetti/purppura yhdistyy hyvin perhosorkidean kukintojen violettiin sävyyn, samoin kuin vaaleanpunaiset ja violetit hyasintin kukinnot. Hopeaköynnöksen isot vihreät lehdet rauhoittavat muuten rikkinäistä kehikon pintaa. Vaikka ne toimisivat ehkä paremmin, jos olisin valinnut hopeaköynnöksen sijaa esimerkiksi herttaköynnösvehkan. Toisaalta hopeaköynnöksen lehtien vaaleat pilkut yhdistyvät kimpun muuhun värimaailmaan.
Ketjutuksia olisi sanut olla runsaammin. Nyt ne näyttävät hieman keskeneräisiltä ja etenkin isompien kukkien alapuolelta muutamat ketjutetut hyasintit roikkuvat kovin orpoina.

Morsiusvuihka ja cascade

Tässäpä sitten taas yksi luonnos ja vuorossa on morsiusviuhka, josta tein muutamia kokeiluja jo aikaisemmin tänne blogiin ja tokihan kimppu hiukkasen jalostui ja sai uutta ilmettä matkalla. Kimpun suunnittelu lähti liikkeelle Sadun puvusta, joka on klassinen, valkoinen ja hyvin leveä helmainen. Puvun yläosa on olkaimeton ja sitä koristaa helmikirjailu, myös helmasta löytyy koristeellisia kukkapitsejä ja helmikirjailua.
Halusin tuoda kimppuun arvokasta ja juhlallista tunnelmaa jota puvussakin on ja joka sopii pitkälle ja hoikalle morsiammelle. Toisaalta halusin valita kimpun muodoksi hiukan erikoisemman mallin. Mielestäni viuhkakimppu voi olla arvokas mutta myös leikkisä osa morsiamen kokonaisuutta.

Lähdin kokoamaan kimppua niin, että pujottelin ensin helmet rautalankoihin joiden toiset päät teippasin florateipillä ja kokosin rakenteen samaan tyyliin kuin katkaistuinvarsin morsiuskimpun. Kieputtelin koristemetallilankaa ja nyörejä kehikon helmirankojen väleistä. Kukkaset olen liimannut punoksen päälle ja kaikkien kehikon helmirankojen päähän on kiinnitetty hyasintin kukinto.

Pyrin saamaan viuhkan kukkaosaan dekoratiivista vaikutusta valitsemalla eri kokoisia ja korkuisia materiaaleja, jotta siitä olisi tullut mahdollisimman mielenkiintoinen. Materiaalia olisi kuitenkin saanut olla vielä enemmän ja erilaisia kukkia, jotta dekoratiivisuus tulisi enemmän esille. Syvyysvaikutusta tällaiseen kimppuun on aika vaikeaa saada, kun viuhka on hyvin kaksiulotteinen pinta, eikä se tässä kimpussa oikein tulekkaan oikeuksiinsa.
Väreiksi valitsin valkoisen ja limen, jotka ovat raikas yhdistelmä. Vihreää väriä olisi voinut olla viuhkassa enemmän, jotta siihen tulisi selkeä värihallitsevuus. Valokuvissa kimpun rakenteessa oleva vihreä nyöri näyttä aika pliisulta ja enemmänkin harmaanvihreältä kuin vihreältä. Olisin voinut valita tilalle kirkkaammanvihreän nyörin.
Kahvasta tuli erittäin siisti ja sitä oli mukava pitää kiinni. Kimpun rakenteen olisi pitänyt olla tukevampi, sillä mallin liikutellessa kimppua kuvauksissa tuntui siltä että kukkaosa taipui vinoon. Asian olisi voinut korjata valitsemalla paksumpaa rautalankaa  kehikkoon, mutta silloin en olisi voinut käyttää helmiä rautalangan koristeena, sillä niissä oli todella pienet reijät. Toisaalta pienet helmet eivät ehkä täytä tehtäväänsä koristavan osana, sillä niitä ei voi työstä erottaa kovin kaukaa ja saman asian olisi ajanut esimerkiksi se, jos olisin kieputellit hopeista hilavitkutinta rautalankojen ympärille. Samalla myös työaika olisi lyhentynyt varmasti puolella, sillä helmien pujottelu rautalankoihin oli todella työlästä ja aikaa vievää hommaa.

Sadun kohdalla toiselle kimpulle kävi niin etten saanut sitä valmiiksi tarpeeksi ajoissa ja siksi päätin että hän voi kokeilla valkoista cascade-kimppua, jonka suunnittelin alunperin Marjukalle. Cascadenkin piti oikeastaan olla jugendkimppu, mutta pähkäiltyäni jonkin aikaa monisteiden kanssa totesin, että minulla ei ollut kunnollista käsitystä siitä millainen tuosta jugendkimpusta olisi pitänyt tulla, joten päätin toteuttaa cascaden, joka sillä hetkellä vaikutti helpommalta vaihtoehdolta. Vaan oliko se sitä?
Enpä tiedä.
Aluksi ajatus siitä että asettelee eri pituisia materiaaleja päällekkäin tuntui ihan helpolta, mutta kimppua tehdessä se alkoikin tuntua vaikealta. Oli myös vaikeaa pitää kimpun hahmomuoto hallittuna. Kun pääsin siihen vaiheeseen että kimppu alkoi olla jokseenkin kasassa, aloin miettiä miten se pitäis päätellä tai miten saisin katkaistuin varsin tekniikan piiloon. Ratkaisin ongelman langoittamalla lisää vihreitä ja asettelemalla ne niin ettei mitään tekniikkaa näkyisi kimpun sironta kohdasta. Luulen kuitenkin että  kimppu ei loppujen lopuksi kuitenkaan ole ihan sen mallinen kuin perinteinen cascade yleensä on, sillä siinä ei ole oikeastaan ollenkaan sisäkaarta/keskikukan taakse yleensä muodostuvaa pisaran yläosaa. Eikä kimpusta löydy keskikukkaakaan ainakaan näkyvästi. Kyllähän se sielä on, mutta ei samalla tavalla kuin normi pyöreässä kimpussa.  En kyllä tiedä tarvitseeko sellaista ollakkaan.

 Noh, oli miten oli, kokemus oli opettavainen ja tiedän vielä ottavani tästä kimpputyypistä enemmän selvää ja kokeilen sen tekemistä tulevaisuudessa uudestaan.
Onnistunutta kimpussa oli materiaali valinta: kallat, tulppaanit, ginstia ja erilaiset koristevihreät ja köynnökset sopivat hyvin yhteen ja olivat sopivan taipuisia. Pituutta joissakin kukissa olisi saanut olla lisää,eli pidempää ranskalaista tulppaania ja köynnöksiä olisin voinut ottaa työhön lisää. Tuonenkielon lehdet ovat ehkä liian massiivisia  materiaaleja tähän kimppuu, jos tarkoituksena on saada kevyt transparentti kimppu.  Materiaalin mitoittaminen oli ainakin näin ensimmäisella kerralla vaikeaa, mutta luulen että harjoittelemalla siihenkin saisi  paremman tuntuman. Kimpun kahvasta tuli nyt hiukan hassu yhdistelmä cascaden ja jugendkimpun välimuotoa. Se on aika käyrä takaviiston kuten cascadessa yleensä, mutta en raaskinut jättää pois jugendkimppuun tekemiäni tekovarsia, sillä olin nähnyt niiden tekemiseen niin paljon vaivaa.

Kaarikimppu, morsiuspallo, sydänkimppu

Toinen malleista on Maria, jolle sain muutama vuosi sitten tehdä  heidän häihinsä morsiuskimpun, mikä tekikin tästä "uudesta mahdollisuudesta" entistäkin mielenkiintoisemman. Tuntui myös siltä että kun tuntee morsiamen, on kimppuja ehkä helpompi suunnitella kuin täysin vieraalle morsiamelle ja vaihtoehtoja keksii vaikka kuinka paljon. Ehkä jopa ongelmaksi asti.

Min puku on valkoinen hiukan nilkan yläpuolelle ulottuva mekko, jonka on suunnitellut ja toteuttanut Emmakaisa Soisalo. Puku on moderni ja sen avoimessa yläosassa on veistoksellisia pliseerauksi.
Ajatuksenani oli tehdä Mille heiluri kimppu, jonka kukkaosa toteutettaisiin vapaalla-asettelutavalla ja se olisi tyylisuunnaltaa dekoratiivinen. Toisin kuitenkin kävi. Kolmen aikaa yöllä kimppua kootessani pysähdyin hetkeksi ja heiluri alkoi näyttää sen verran  kököltä että päätin mennä pariksi tunniksi nukkumaan miettiä asioita sitten uudestaan.

Aamulla kun kuvausten alkuun oli aikaa enää muutama tunti alkoi sydämenmuotoinen oasiksen kimppupohja näyttää todella hyvältä työhuoneen pöydällä. Päätökseen saattoi myös vaikuttaa se että osa kukista joita olin aikonut käyttää oli jo valmiiksi aika lyhyinä pätkinä, ei siis auttanut muu kuin keksiä jotakin mitä niistä vielä pystyisi tekemään.

Kimpusta tuli siis paraleelisella asettelutavalla toteutettua muotosidontaa. Kukat on ryhmitelyt ja sitä voisi kutsua struktustyöskennellyksi. Sivuhahmomuodoltaa kimppu hajoaa tulppaanien osalta, sillä ne nousevat korkeammalle kuin muut kukat. Kimpun reuna on päällystetty pitsinauhalla, joka valuu ketjutuksien kanssa sydämen kärjestä alas. Ketjutuksia olisi voinut olla enemmän ja ne voisivat kiertää myös kimpun laitoja, jolloin ne yhdistyisivät kokonaisuuteen paremmin.
Toisena kimppuna Millä oli pieni muotosidonta morsiuspallo. Pallo on päällystetty pajunkissoilla ja korostavana kukkaryhmänä on pinkki perhosorkideankukka, herttalyhdyn köynnöksiä ja muutama helmi.

Niinkuin aikaisemmin mainitsin niin tämän morsiamen kohdalla ideat eivät tuntuneet loppuvan kesken lainkaan. Vaikka en tehnytkään luonnoksia kuin heilurikimpusta, jota en sitten koskaan toteuttanut sai Mi vielä kolmannenkin kimpun. Viimeisenä on vapaalla-asettelutavalla toteutettu verkkomainen kaarikimppu.

 Materiaaleina kimpussa ovat vehnäntähkät, oksaruusut, harsokukka ja ginstia.

 Materiaalia kimpussa voisi olla enemmän ja se olisi pitänyt asetella kimppuun tasaisemmin. Nyt näyttää siltä kuin kimpussa olisi aukkoja. Toisaalta kehikkoa ei saa liiaksi peittääkkään, sillä muuten sen ilmavuus ja keveys katoavat. Jotkin vehnäntähkä olisi voinut asetella kimppuun huolellisemmin, sillä ne törröttävät kaarevasta hahmomuodosta liiaksi ulos, samoin kuin osa ginsteistä.
Materiaalit sopivat yhteen vaalean värityksensä ansiosta ja luovat kevyen, romanttisen ja kesäisen tunnelman.

Kokeiluja

Loppu häämöttää jo lähellä ja opinnäytteen palautuspäiväksi on nyt laitettu 16. tammikuuta 2013. Viikko sitten pistinkin töpinäksi ja hain paikallisella sähköpostilistalla ja facebookissa malleja jotka suotuvat esiintymään kimppujeni kanssa. Toiveena oli vain että malli omistaisi hääpuvun tai muun vastaavan mekon, jonka mukaan voisin kimpun/koristeen suunnitella.  Vastauksia tulikin kivasti ja nyt koossa on ainakin 6 naista ja kaksi miestä pukuineen kaikkineen. Aika mahtavaa sanoisin :)

Odottelen vielä osalta kuvia puvuista, mutta muutaman olen jo saanut ja se tarkoittaa tietysti sitä että hurja määrä ideoita on jo päässä pyörimässä. Nyt yritän vain miettiä mitkä ideat olisivat ne kaikkein mielenkiintoisimmat, haastavimmat ja kantajiensa näköiset. Jännittävää on sekin että osa malleista on tulevia ensi kesän morsiamia, jotka lähtivät mukaan hakemaan uusia ideoita omiin häihinsä.

Ja sitten kun yksi projekti pääsee vauhtiin, niin jotta asiat eivät menisi liian yksinkertaisiksi ja ettei vain tarvitsisi pelätä että tammikuun lopussakaan on yhtään ylimääräistä aikaa, sain yhteydenoton josta ei voinut kerta kaikkiaan kieltäytyä. Helmikuussa 2. ja 3. päivä täällä Fiskarsissa järjetetään laatuaan ensimmäinen häätapahtuma ja kimppuni tulevat sinne esille, mikä onkin täydellinen päätös tälle opiskeluputkelle. Lupasin kuitenkin jo itselleni että jatkan blogin päivittämistä vielä senkin jälkeen, sillä tästä on alkanut muodostua mukava tapa vaikka päivityksiä ei ihan kauhean säännöllisesti tulisikaan.

Tässä nyt muutamia maistiaisia tulevasta, katsotaan mihin päin ne lähtevät elämään.

Tässä punaisesta koristemetallilangasta ja koralikanukasta punottu kimppupohjan alku.

Kokeilin rosemeliaa hakasilla ja kuumaliimaamalla ja hyvinhän se onnistui.

Varsi jäi viimeistelemättä, mutta muuten olin lopputulokseen tyytyväinen.

Tässä vielä nurja puoli.

Haaveissa on myös toteuttaa viuhkakimppu, mutta tässä kokeilin lähinnä tekniikkaa. Eli sitä pystyykö kimpun toteuttamaan katkaistuinvarsin tekniikan tapaisesti. En jaksanut tähän versioon rakentaa kunnollista kukka osaa, kun noiden pienten helmien pujottelemiseen rautalankoihin meni kolme iltaa. Tosi taisin olla aika väsynyt työpäivän jälkeen, jolloin minihelmien pujottelu ei ehkä ole se kaikkein viisain homma.

Ja tässä vielä lähikuvaa varsista.