Heinäkuun Rock-häät

 Yllärihäiden jälkeen koitti vielä toiset häät joita olikin sitten suunniteltu hyvissä ajoin jo edellisenä talvena. Tapasin Taijan ja Antin muutamia kertoja ja yhdessä pohdittiin minkälaisia kukkia ja koristeita heidän häihinsä tulisi. Teemana oli Rock, jonka mukaan häiden värimaailma ja kukat valittin. Alussa pariskunnalla oli toiveena saada punaisia ruusuja ja jotakin valkoista niiden kanssa. Ehdotin heille kuitenkin väriyhdistelmäksi punaisen kanssa violettia, jotka ovat lähisävyjä ja sointuvat kauniisti yhteen. Ehdotus hyväksyttiin ja ilmeisesti pariskunnan lempivärikin oli violetti.

Tässä muutama luonnoskuva, joista lähdimme liikkeelle. Violetteja kukkia tässä edustaa eustomat ja sini-ikiviuhkot. Punaiset linjat olivat koralikanukan oksista muodostuva kehikko, joka myöhemmin vaihtui peikonpähkinänoksiksi ja kehikko jätettiin pois.

Pienen pohdinnan jälkeen päästiin siihen lopputulokseen että kimpusta tulisi pitkä pisaranmallinen ja siinä pääkukkana olisivat punaiset ruusut, mausteena muutamia violetteja perhosorkidean kukintoja ja peikonpähkinää. Muita materiaaleja olivat kuismanmarjat, isot ja pienet neilikat, sekä krysanteemit. Pohjavihreiksi toivottiin erilaisa tummia vihreitä. Vieheestä tehtäisiin perinteisen katkaistunvarsin vieheen mallinen, mutta pohjavihreät eivät saisi näkyä kovin paljon kukkien takaa.
Tässä vielä Luonnos kuva vieheestä.

 Tein kimpusta muutamia kokeiluja, jotka löytyvät aikaisemmista Touko/kesäkuun kimput kirjoituksesta. Malliksi kimpulle tosiaan muotoutui pitkä pisara, mitat ovat n.70cm pitkä ja ylhäältä kolmisenkymmentä senttiä leveä.

Mielestäni kimppu onnistui hyvin, se on materiaaliensa puolesta hyvin dekoratiivinen, tosin keskiosasta siinä voisi näkyä enemmän syvyysvaikutusta. Latvassa violetit kukat ovat sijoittuneet enemmän vasemmalle ja punaiset enemmän oikealle, mutta rytmiä ja tasoeroja löytyy.

Hahmomuoto oli hallittu sivulta, edestä katsottaessa latva voisi kaventua kärjestä hieman enemmän. Muutamat pohjavihreistä tulevat hieman hahmomuodon yli.

 Vieheestä unohtui valitettavasti ottaa kuva, mutta siitä voi nähdä pienen vilauksen tässä pariskunnan melkein virallisessa kuvassa, jonka on ottanut Jouko Järvinen.
Kokonaisuudessaa nämä häät onnistuivat hyvin, olin itse tyytyväinen koristelu kokonaisuuteen, sekä kimppuun että vieheeseen ja ennen kaikkea asiakkaat olivat tyytyväisiä.

Uudet kokeilut

Häämessujen innoittamana päätin pistää uudet ideat täytäntöön ja katsoa mitä materiaaleja kaapeista löytyy. Tällä kertaa tein retken myös jääkaapille ja synttäritulilatva pääsi osittaiseen hyötykäyttöön kun valkoiset kukat oli loppua kesken. 

Olen myös yrittänyt keräillä mahdollisimman paljon materiaalia luonnosta, mitä nyt näin talvipakkasilla ulkoa löytää. Jouluisen myrskyn jäljiltä, joka oli täällä meillä ainakin tosi tuhoisa,  ovat metsät onneksi täynnä kaikenlaista puista tippunutta ihanuutta, jota voi hyödyntää.

Vihdoin uskaltauduin kokeilemaan tätä valuvaa/pisaranmallista kimppua. Pisaran kärki on toteutettu rankatekniikalla ja muuten kimppu on koottu katkasituinvarsin tekniikalla. Vielä en ollut aivan varma miten ranka tulisi liittää kimppuun kiinni, mutta täytyneen kysyä asiaan apuja.
Pisara on aika hyvin kuitenkin muotoutunut, liitoskohdassa on pientä epäsymmetrisyyttä ja varsinkin oikeaan laitaan näyttäisi muodostuvan kolo. Kimppua pidellessä huomasin että rangan kiinnittamiseen täytyy varmasti löytää jokin parempi tapa, sillä se oli painava ja kimppua liikuteltaessa tuntui kuin se olisi saattanut irrota tai ainakin se heilui uhkaavasti.

Nyt kimpussa hallitsee selvästi valkoinen jaloritarinkukka ja mielestäni siinä olisikin voinut käyttää enemmän valkoista tasapainottamassa, mutta valitettavasti kukat olivat tälläkertaa kiven alla.

Materiaaleina tässä kimpussa ovat kataja, eukalyptus, afrikantähdikki, kulta-akasian lehdet, tervalepän kävyt ja heteet, tulilatva, jaloritarinkukka, väriherne, mesiangervon talventörröttäjät, hopeoidut oksat? mitä lie ovat, arabiantähdikin kukinnot, helmet ja rautalangat. Myös muutaman nappikryssan ja harsoa olen saattanut laittaa mukaan.

Tässä vielä muutama kuva sivulta.

Seuraavaan kimppuun päätin kokeilla alumiinilangasta tehtyä kehikkoa, sekä taas uutta muotoa. Olen innostunut nyt näistä kehikoista, sen jälkeen kun koulussa oli viimeksi sidontaa ja teimme yhden kehikon luonnonmateriaaleista, tajusin miten kätevä ja hieno asettelupohja se voikaan olla. Kehikkokimppuja onkin nyt syksyn ja talven aikana tullut tehtyä niin kaveri lapsen ristiäisiin kuin kisoissakin, eikä loppua varmaan ihan heti tule.

Tässäpä nyt tämä ellipsinmuotoinen kimppu sivulta. En lähtenyt tässä edes yrittämään varsien piilottamista, koska vihreitä ei ollut. Epäilen kuitenkin että varret tulisi saada piilloon koska niissä on noita rautalankavarsia, jotka ei saisi näkyä. Asia voisi olla toisin jos kukilla olisi kaikilla omat pitkät varret, jotka muuttuisivat vasta sidontakohdasta rautalangoksi.

Periaatteessa kuitenkin tällaiseen kehikoon on tarpeetonta laittaa kovin paljoa vihreytystä, joka vain tukkii kimpun ja vie siitä kaiken ilmavuuden jota kehikolla on muuten helppoa tavoitella.

Toisaalta jos ellipsikimppu olisi tiiviimpi ja esim. kehikolla joka kiertää kimpun reunoja voisi kimpun alapinnan peittää vaikka salalilla ja silloin varret jäisivät piiloon. Toisenlaisella kehikolla saattaisi olla myös helpompaa toteuttaa katkaistuinvarsin tekniikkaa, sillä se oli melko vaikeaa tässä työssä. Kaikki varret piti pujotella alumiinikehikon läpi, enkä ollut aina aivan varma siitä menikö asettelu ihan sääntöjen mukaan :)

 

 Tässä viimeisimmässä kimpussa on jälleen kehikko, jonka sisään olen lähtenyt rakentamaan kimppua. Se ei ole vaivan varsinaisesti katkaistuinvarsin kimppu, vaan enemmänkin ominvarsin ja spiraaliin tehty, sillä halusin kokeilla varsien koristelemista ja sitä miten spiraalitekniikka istuisi morsiuskimppuun.

Kimppu on hiukan toispuoleinen niin että se asettuisi kannettaessa kauniisti kantajan eteen ja näkyisi myös yleisöön päin.

Varret olen koristellut vihreällä nyörillä.

Varsissa on ohutta kuparilankaa ja päissä pienet kaalit nuppineilalla kiinni.

Häämessuilua

Viime viikonloppuna kävin hiukan tutustumassa häämessuihin Helsingin Wanhassa Satamassa, siinä toivossa että sielä olisi esillä morsiuskimppuja. Nyt kun olen vihdoin hoksannut sen katkasituinvarsinkimpun tekniikan salat pyörii mielessä tuhat ja yksi ideaa joita pitäisi päästä toteuttamaan, mutta samalla on paljon sellaista mikä mietityttää ja mihin haluan lisävahvistusta. Toisaalta haluaisin hirveästi kokeilla kaikkia uusia tekniikoita, mutten ole varma miten toteuttaa ne ja mikä on mahdollista.

No mutta messuista siis, niiden pääpointtina taitaa tietenkin olla nuo hääpuvut ja sormukset, sillä niitä sieltä löytyi yllinkyllin ja epätoivo meinasi jo iskeä kun en löytänyt sitä mitä olin etsimässä. Onneksi eteen tuli kuitenkin Suomen kukkakauppiasliiton osaston, jossa oli esillä useamman tekijän morsiuskimppuja ja hääpukunäytöksessä jota menin katsomaan oli esillä Jouni Seppäsen tiimeineen tekemät morssarit.

Tässä sitten vähän maistiaisia kimpuista.

Tässä on pieni kimppu ruususta ja morsiustähdestä, tekniikasta ei ole hajuakaan. Saman tyylisiä pieniä pallomaisia kimppuja oli myös hääpukunäytöksessä.

Pitkät kallat joiden varsiin on kiedottu villanyöriä kahvaksi. tekijä on sama kuin ylemmässä kuvassa.

Tällainen laskeutava morssari olisi kiva kokeilla toteuttaa. Tekijänä Charlotta Tallberg Kukkahuona Ölander.

Tämä oli Flora Varian tuotoksia, tekijä Ingela Waismaa.

Tässä Pirjo Kopin Kimppu josta sekä yksityiskohta että koko kimpun kuva.

Tämä kimppu on Flowehouse Visuellen tekemä.

Tässä Runebergin Kukan pyöreä kimppu pioneista, harsosta, neilikoista ja orkideoista.

Saija Sitolahden sitoma kimppu, jossa keskellä rosemelie ja laskeutuva osa on ilmeisesti ketjutuksia.

Laskeutuva pallokimppu on Hanna Tervon tekemä.

Rosemelien on tehnyt Eine-Maria Kucupala.

Tässä taas Saija Sitolahden kimppu.

 Seuraavat kimput olivat mielestäni ehkä kaikkein mielenkiintoisimmat, toiset hyvällä ja toiset ehkä huonolla tavalla. Näissä kimpuissa mietityttävät monetkin asiat joista täytyy ottaa pian selvää, esim. mikä on tekniikka ja miten se toteutetaan? Mitä tyylisuuntaa kimppu edustaa vai edustaako mitää ja jos ei niin miksi tehdä sellainen?

Tämä on Mari Ruohosen kimppu Kampin Kaivokukasta.

Kimpussa on jotain erityisesti minuun vetoavaa. Materiaaleja on runsaasti ja värimaailma on ehkä näistä kimpuista eniten sellainen jota olisin saattanut lähteä tavoittelemaan.

Ainoa asia jota mietin tässä kimpussa oli tuo kahva, onko se kovin tuhti? Voisiko tällaiseen kimppuun tehdä siromman kahvan?

Tässä Ingela Waismaan kimpussa minua kiinnosti erityisesti sen rakenne, joka oli toteutettu ilmeisesti rottingista ja sen päälle oli liimattu kukat ym. materiaalit. Se on ilmava ja siinä on mielenkiintoiset ja monipuoliset materiaalit. Kahva on kuitenkin aika pitkä ja mietinkin sitä miten tällaista kimppua kannetaan, morsiammen edessä vai sivulla?

Tässä vielä kimppu sivulta, missä näkyy pitkä kahva.

Tämä kimppu ei ollut mikään suosikkini, mutta se sai ehdottomasti kysymyksiä nousemaan mieleeni. Mitä tyylisuuntaa tämä edustaa? Onko se muotosidontaa? Jos kimppua kannetaan ylhäältä roikuttamalla, eikö se ole melko hankala laitos?  Kimpun oli tehnyt Sari Kujala Tmi Pihakeiju.

Tämä kimppu ei ehkä hivele suomalaista lähisävyihin tottunutta asiakasta, mutta siinä on mielestäni mielenkiintoinen vahva kontrasti tummien flamingokukkien ja kymbidiumorkideojen välillä. Ludisian lehdet ovat myös sellainen materiaali jota en aiemmin ole tullut ajatelleeksi käytettävän sidonnassa, joten sitä voisikin kokeilla joskus kun taas tulee vastaan moinen kasvi. Tämän kimpun kohdalla mietitytti myös nuo kukkien katseet, joista on koulussa ollut puhetta. Mihin päin on andrenflamingokukan katse? Voiko yhdessä kimpussa olla sama kukka, joka katsoo moneen eri suuntaan, vai olisiko niiden parempi katsoa kaikkien samaan suuntaan. Entä Orkideat ja niiden katseet?

Tämä kimppu sai yleisöäänestyksessä eniten ääniä eikä kai turhaan, sillä se on mielenkiintoinen ja selvästi erilainen kuin muut kimput. Tekijä on Jenniina Tiikkainen.

Sivultakatsottuna tekniikan voi selvästi nähdä.

Seuraavassa muutama kuva hääpukunäytöksestä.

Trendeinä tänä vuonna valkoinen, niin puvuissa kuin kukissakin. Kuvassa pieni pyöreä kimppu.

Tässä oli mielestäni mielenkiintoinen kimppu, jonka laskeutuva alaosa oli tehty ketjutetuista neilikoista.

Valuva ranteenympärillä kannettava kimppu.

Kimppu jossa rasiamainen alaosa.

Näytöksen ainoa värikäs kimppu oli vihreästä nappikrysanteemista sidottu laakea kimppu.

Tässä myös näytöksen ainoita värikkäitä pukuja.

Neilikkaketjutukset lähempää.

Tässä ehkä näytöksen komein kimppu, joka on pitkä maata viistävä ja laahusmainen.