Formali-lineaarinen kimppu, cascade ja laahuskimppu

Olin jo aikaa sitten päättänyt että haluaisin kokeilla toteuttaa formal-lineaarisenmorsiuskimpun. Mietin kyllä kannattaako minun alkaa väkisin toteuttamaan kimppua, jos minulla ei olisi sille sopivaa henkilöä. Ongelma ratkesi kuitenkin kuin itsestään, kun näin kuvan Marjukan morsiuspuvusta. Sain heti idean kultaisesta ananaksenkukasta, joka jo itsessään oli kuin kimpun kuningas.

Formal-linearista kimppua ei kai kuitenkaan koskaan ole ihan helppoa toteuttaa ja minullakin meni tämän alun idean jälkeen aika kauan aikaa kimpun ideoimiseen. Oli vaikea päättää minkälaisia linjoja ja liikettä halusin kimppuun tuoda. Miten voisin yhdistää kimppuun alaspäin kulkevat kukkalinjat ilman että niistä tulisi liian hallitsevia ja etteivät ne veisi matalalta kuninkaalta liikaa huomiota. Millaisen tekisin basiksesta ja millainen värimaailma sopisi kullan kanssa yhteen.

Kimpun väriksi muodostuivat valkoinen, vihreä, musta ja kulta, joilla pyrin tuomaan kimppuun kontrastia ja dramatiikkaa. Valitsin tulppaanit alaspäin laskeutuvaan linjaa. Ne ovat sopivan kevyet jolloin ne eivät ala hallita kimppua, vaan tuovat siihen vain lisää liikettä. Salalin lehdet työn oikealla puolella muodostavat tilan, samoin kuin salalin ja peikonpähkinän välinen alue.
Peikonlehti tekee ulospäin suuntautuvan liikkeen työn vasemmalle puolelle ja vahvistaa epäsymmetristä hahmomuotoa. Leikkivä linja on luonnospiirroksessa vasemmalle puolelle ja valmiissa työssä se kulkeekin oikealle. Se tekee työstä hiukan epätäsapainoisen, sillä salalinlehdet näyttäisivat peikonpähkinän kanssa siltä kuin työ kallistusi ehkä hiukan enemmän oikealle. Onneksi peikonlenhti kuitenkin on aika pitkällä varrella ja suuri lehti linjan päässä varaa painoa myös vasempaan puoleen.
Kultainen kananverkkorulla katseen vangitsijana on ehkä vähän huomaamaton ja mietinkin näin jälkeenpäin, että sen tilalle olisi voinut valita jonkin muista väreistä poikkeavan huomionherättäjän. Mietin myös sitä onko työn kuningas tarpeeksi suuri ollakseen kuningas. Värinsa ja kiiltavan pintansa ansiosta se kuitenkin herättää hienosti huomion ja kiinnittää katseen itseensä.
Basis on pieni ja siinä on erilaisia reunavihreitä, kuten nobilista, salalia, galaxia ja skimmian lehtiä. Kukkaryhmiä muodostavat mustiksi värjätyt kultahehkut ja valkoiset krusanteemit.


Kuvassa Lassella on vieheenä tulppaanista tehty yhdenkukat viehe, jonka varsi on koristeltu hopeisella koristemetallilangalla ja varren päässä on timanttipäinen nuppineila. Vieheen kiinnitys pukuun hoituu toisella timanttinuppineulalla.

Halusin kokeilla myös valtikan tekemistä. Aluksi oli tarkoitus että kultainen valtikka olisi ollut formal-lineaarisen kimpun parina sulhasella, mutta kuten myöhemmistä kuvista voi huomata isän innostus tarttui pikku Matildaan ja hän varasti valtikan ja kuvaus-shown hetkeksi itselleen.

Valtikka olikin melko yksinkertainen tehdä. Kiinnitin ananaksen liimaamalla ja päällystin valtikan varren nauhalla ja kädensijan nyörillä. Ananaksen päässä on kultainen koriste. Jotakin jos olisin valtikan suhteen tehnyt toisin niin seuraavalla kerralla hankin suoran kepin, jolloin kokonaisuudesta tulee siispimpi. Toisaalta silloin voi olla vaikeampaa kiinnittää kepin päähän koristeita. Nyt leikkasin oksasaksilla pajukepin pään halki kahteen suuntaan ja kiinnitin ananaksen pajun säleiden väliin.

Tämä viimeinen kimppu oli alunperin tarkoitettu Sadulle, sillä mielestäni hänen pitkään valkoiseen pukuunsa olisi sopinut  heinosti sini-valkoinen laahuskimppu. Kimppu oli siis kuitenkin keskeneräinen kuvausten alkaessa ja pikku apurini kiinnitti kukat siihen omien kuvaustensa välissä. Siksipä en aiokkaan tätä kimppua edes analysoida kun se ei ole kokonaan minun tekemäni. Kimppu ei myöskään ole ihan kaikkien floristiikan sääntöjen mukainen ja se jäi kovin viimeistelemättömäksi. Kuvasta tuli kuitenkin kaunis ja siitä tulee varmasti hieno yksityiskohta häätäpahtumaan. Kimppu sopi myös hienosti Marjukalle, vaikkei olutkaan hänelle suunniteltu.

Morsiusvuihka ja cascade

Tässäpä sitten taas yksi luonnos ja vuorossa on morsiusviuhka, josta tein muutamia kokeiluja jo aikaisemmin tänne blogiin ja tokihan kimppu hiukkasen jalostui ja sai uutta ilmettä matkalla. Kimpun suunnittelu lähti liikkeelle Sadun puvusta, joka on klassinen, valkoinen ja hyvin leveä helmainen. Puvun yläosa on olkaimeton ja sitä koristaa helmikirjailu, myös helmasta löytyy koristeellisia kukkapitsejä ja helmikirjailua.
Halusin tuoda kimppuun arvokasta ja juhlallista tunnelmaa jota puvussakin on ja joka sopii pitkälle ja hoikalle morsiammelle. Toisaalta halusin valita kimpun muodoksi hiukan erikoisemman mallin. Mielestäni viuhkakimppu voi olla arvokas mutta myös leikkisä osa morsiamen kokonaisuutta.

Lähdin kokoamaan kimppua niin, että pujottelin ensin helmet rautalankoihin joiden toiset päät teippasin florateipillä ja kokosin rakenteen samaan tyyliin kuin katkaistuinvarsin morsiuskimpun. Kieputtelin koristemetallilankaa ja nyörejä kehikon helmirankojen väleistä. Kukkaset olen liimannut punoksen päälle ja kaikkien kehikon helmirankojen päähän on kiinnitetty hyasintin kukinto.

Pyrin saamaan viuhkan kukkaosaan dekoratiivista vaikutusta valitsemalla eri kokoisia ja korkuisia materiaaleja, jotta siitä olisi tullut mahdollisimman mielenkiintoinen. Materiaalia olisi kuitenkin saanut olla vielä enemmän ja erilaisia kukkia, jotta dekoratiivisuus tulisi enemmän esille. Syvyysvaikutusta tällaiseen kimppuun on aika vaikeaa saada, kun viuhka on hyvin kaksiulotteinen pinta, eikä se tässä kimpussa oikein tulekkaan oikeuksiinsa.
Väreiksi valitsin valkoisen ja limen, jotka ovat raikas yhdistelmä. Vihreää väriä olisi voinut olla viuhkassa enemmän, jotta siihen tulisi selkeä värihallitsevuus. Valokuvissa kimpun rakenteessa oleva vihreä nyöri näyttä aika pliisulta ja enemmänkin harmaanvihreältä kuin vihreältä. Olisin voinut valita tilalle kirkkaammanvihreän nyörin.
Kahvasta tuli erittäin siisti ja sitä oli mukava pitää kiinni. Kimpun rakenteen olisi pitänyt olla tukevampi, sillä mallin liikutellessa kimppua kuvauksissa tuntui siltä että kukkaosa taipui vinoon. Asian olisi voinut korjata valitsemalla paksumpaa rautalankaa  kehikkoon, mutta silloin en olisi voinut käyttää helmiä rautalangan koristeena, sillä niissä oli todella pienet reijät. Toisaalta pienet helmet eivät ehkä täytä tehtäväänsä koristavan osana, sillä niitä ei voi työstä erottaa kovin kaukaa ja saman asian olisi ajanut esimerkiksi se, jos olisin kieputellit hopeista hilavitkutinta rautalankojen ympärille. Samalla myös työaika olisi lyhentynyt varmasti puolella, sillä helmien pujottelu rautalankoihin oli todella työlästä ja aikaa vievää hommaa.

Sadun kohdalla toiselle kimpulle kävi niin etten saanut sitä valmiiksi tarpeeksi ajoissa ja siksi päätin että hän voi kokeilla valkoista cascade-kimppua, jonka suunnittelin alunperin Marjukalle. Cascadenkin piti oikeastaan olla jugendkimppu, mutta pähkäiltyäni jonkin aikaa monisteiden kanssa totesin, että minulla ei ollut kunnollista käsitystä siitä millainen tuosta jugendkimpusta olisi pitänyt tulla, joten päätin toteuttaa cascaden, joka sillä hetkellä vaikutti helpommalta vaihtoehdolta. Vaan oliko se sitä?
Enpä tiedä.
Aluksi ajatus siitä että asettelee eri pituisia materiaaleja päällekkäin tuntui ihan helpolta, mutta kimppua tehdessä se alkoikin tuntua vaikealta. Oli myös vaikeaa pitää kimpun hahmomuoto hallittuna. Kun pääsin siihen vaiheeseen että kimppu alkoi olla jokseenkin kasassa, aloin miettiä miten se pitäis päätellä tai miten saisin katkaistuin varsin tekniikan piiloon. Ratkaisin ongelman langoittamalla lisää vihreitä ja asettelemalla ne niin ettei mitään tekniikkaa näkyisi kimpun sironta kohdasta. Luulen kuitenkin että  kimppu ei loppujen lopuksi kuitenkaan ole ihan sen mallinen kuin perinteinen cascade yleensä on, sillä siinä ei ole oikeastaan ollenkaan sisäkaarta/keskikukan taakse yleensä muodostuvaa pisaran yläosaa. Eikä kimpusta löydy keskikukkaakaan ainakaan näkyvästi. Kyllähän se sielä on, mutta ei samalla tavalla kuin normi pyöreässä kimpussa.  En kyllä tiedä tarvitseeko sellaista ollakkaan.

 Noh, oli miten oli, kokemus oli opettavainen ja tiedän vielä ottavani tästä kimpputyypistä enemmän selvää ja kokeilen sen tekemistä tulevaisuudessa uudestaan.
Onnistunutta kimpussa oli materiaali valinta: kallat, tulppaanit, ginstia ja erilaiset koristevihreät ja köynnökset sopivat hyvin yhteen ja olivat sopivan taipuisia. Pituutta joissakin kukissa olisi saanut olla lisää,eli pidempää ranskalaista tulppaania ja köynnöksiä olisin voinut ottaa työhön lisää. Tuonenkielon lehdet ovat ehkä liian massiivisia  materiaaleja tähän kimppuu, jos tarkoituksena on saada kevyt transparentti kimppu.  Materiaalin mitoittaminen oli ainakin näin ensimmäisella kerralla vaikeaa, mutta luulen että harjoittelemalla siihenkin saisi  paremman tuntuman. Kimpun kahvasta tuli nyt hiukan hassu yhdistelmä cascaden ja jugendkimpun välimuotoa. Se on aika käyrä takaviiston kuten cascadessa yleensä, mutta en raaskinut jättää pois jugendkimppuun tekemiäni tekovarsia, sillä olin nähnyt niiden tekemiseen niin paljon vaivaa.