Rosemelia ja kiekkokimppu

Parin päivän hengähdys tauon jälkeen pidettiin vielä toinen pikakuvaus päivä, jolloin kuvattiin Lauraa ja kahta hänelle suunnittelemaani kimppua. Muutaman päivän tauko tekikin ihan hyvää, sillä ehdin paneutua Lauran kimppuihin ja tehdä ne kunnolla. Näihin kimppuihin olinkin kaiken uurastuksen jälkeen aikas tyytyväinen vaikka korjattavaa toki löytyy aina kaikesta.

Lauran puku on punaista satiinia ja siinä on vyötäröllä musta vyö ja pitkänauhainen rusettikoriste. Punaisista ruusunterälehdistä koottu rosemelia sopi täydellisesti pukuun värisävynsä puolesta. Jätin kimpun melko pieneksi, sillä pienempi kimppu sopi paremmin hoikalle ja pitkälle morsiamelle kuin suuri.
Halusin yhdistää kukkaosan metallilangasta punottuun kehikkoon, joka reunustaa kimppua, samalla se toi haastetta työskentelyyn. Mielenkiintoa kimppuun tulee kahvasta lähtevistä marjaketjutuksista jotka yhdistyvät rosemeliaan muutamilla marjoilla, jotka vilkkuvat terälehtien välistä.

 Rosemelia on koottu pelkällä kylmäliimalla, liimaamalla terälehdet yksitellen kehikkoon kiinni. Liimatessa sai olla todella tarkkana siitä, ettei liima sotkenut kehikkoa ja vielä tarkempikin olisi saanut olla sillä sotkuja tuli todella helposti.

Kehikko on tehty punomalla ohutta koristemetallilankaa paksusta alumiinilangasta tehtyjen "loimien" väliin. Alumiinilangat teippasin toisestapäästä florateipillä ja painelin yhteen kuten katkasituinvarsintekniikassa.Kehikon yläosaan jääneet ylimääräiset loimet kiersin kiemuralle ja viimeistelin niiden päät kuismanmarjoilla.

Kahva on päällystetty punaisella nyörillä ja kahvan päästä lähtee ileksin ja kuismanmarjoja ketjutettuna sekä koristenauhaa.

 Olin alunperin ajatellut että kimpusta tulisi kupera, mutta kehikkoa punoessa kuperan muodon tekeminen ei vain tuntunut millään onnistuvan ja kehikko muotoutui kuppimaiseksi. Rosemelian keskellä oleva kokonainen ruusu onkin siis kimpun pohjalla ja terälehdet nousevat ylöspäin kimpun kasvaessa. Hahmomuodosta tuli hallittu, eivätkä kehikon laidoilla olevat metallikiehkuratkaan riko sitä. Ketjutuksia osasin tälläkertaa tehdä sopivasti, sillä ne näyttävät runsailta ja kevenevät kauniisti alas päin.

Toiseksi kimpuksi Lauralle suunnittelin punavioletin kiekkokimpun. Halusin kokeilla muutakin väriä kuin puvun kanssa yhteen sointuvaa punaista. Violetin valitsin siksi, että se on punaisen lähiväri ja yhdistyy niin punaiseen kuin mustaankin hyvin.

Kehikon kanssa tuli heti alkumetreillä ongelmia. Tein pätkärautalangasta kaksi ympyrää, jotka päällystin florateipillä ja kultaisella koristemetallilangalla, jonka jälkeen taivutin ne muotoonsa. Yhdistin ympyrät muutamalla metallilangalla toisiinsa ja punoin niiden välille metallilankaa ja violettia konekirjontalankaa. Vaikka kehikon ympyrät tuntuivat alkusi tarpeeksi vakailta, ne eivät kuitenkaan kestäneet kunnolla punomisen aiheuttamaa vääntöä ja isompi rengas vääntyili aivan muodottomaksi. Purin kehikon muutamaan kertaan, mutta vaikka kuinka vahvistin sitä ei isompi ympyrä tahtonut pysyä muodossaan. Lopulta olin niin väsynyt kehikkoon, että oli valmis heittämään sen roskiin. Koska kuvaus kuitenkin lähestyi, enkä pystynyt millään keksimään mitään vastaavaa materiaalia josta olisin saanut kestävän ja läpinäkyvän kehikon päätin käyttää jo tekemääni ja muokata sitä niin että se ainakin näyttäisi kuvissa hyvältä.
Taivuttelin kehikon suurempaa ympyrää alaosastaan laineille ja se tuntui tepsivän. Sain sen näyttämään edestäpäin katsottuna ympyrältä ja pystyin kiinnittämään kukat siihen.
Kiinnitin vaaleanpunaiset kallat sidoksin lankoihin ja liimasin orkideat pohjaan. Lopuksi kiinnitin ketjutukset paikoilleen.

 Lähikuvasta voi kuitenin nähdä, että kehikko ei ole kovin siisti. Pienemmän ympyrän oli tarkoitus olla lähempänä kimpun vasenta reunaa, mutta tässä se näyttääenemmänkin olevan keskellä. Jos se olisi vasemmalla kukille jäisi aukon oikealle puolelle enemmän tilaa ja kimppu olisi tasapainoisemman oloinen. Nyt näyttää siltä kuin se kallistuisi kukkien painosta oikealle ja olisi keikahtamaisillaan kumoon.

Väritys on kuitenkin onnistunut. Kehikon violetti/purppura yhdistyy hyvin perhosorkidean kukintojen violettiin sävyyn, samoin kuin vaaleanpunaiset ja violetit hyasintin kukinnot. Hopeaköynnöksen isot vihreät lehdet rauhoittavat muuten rikkinäistä kehikon pintaa. Vaikka ne toimisivat ehkä paremmin, jos olisin valinnut hopeaköynnöksen sijaa esimerkiksi herttaköynnösvehkan. Toisaalta hopeaköynnöksen lehtien vaaleat pilkut yhdistyvät kimpun muuhun värimaailmaan.
Ketjutuksia olisi sanut olla runsaammin. Nyt ne näyttävät hieman keskeneräisiltä ja etenkin isompien kukkien alapuolelta muutamat ketjutetut hyasintit roikkuvat kovin orpoina.

Kokeiluja

Loppu häämöttää jo lähellä ja opinnäytteen palautuspäiväksi on nyt laitettu 16. tammikuuta 2013. Viikko sitten pistinkin töpinäksi ja hain paikallisella sähköpostilistalla ja facebookissa malleja jotka suotuvat esiintymään kimppujeni kanssa. Toiveena oli vain että malli omistaisi hääpuvun tai muun vastaavan mekon, jonka mukaan voisin kimpun/koristeen suunnitella.  Vastauksia tulikin kivasti ja nyt koossa on ainakin 6 naista ja kaksi miestä pukuineen kaikkineen. Aika mahtavaa sanoisin :)

Odottelen vielä osalta kuvia puvuista, mutta muutaman olen jo saanut ja se tarkoittaa tietysti sitä että hurja määrä ideoita on jo päässä pyörimässä. Nyt yritän vain miettiä mitkä ideat olisivat ne kaikkein mielenkiintoisimmat, haastavimmat ja kantajiensa näköiset. Jännittävää on sekin että osa malleista on tulevia ensi kesän morsiamia, jotka lähtivät mukaan hakemaan uusia ideoita omiin häihinsä.

Ja sitten kun yksi projekti pääsee vauhtiin, niin jotta asiat eivät menisi liian yksinkertaisiksi ja ettei vain tarvitsisi pelätä että tammikuun lopussakaan on yhtään ylimääräistä aikaa, sain yhteydenoton josta ei voinut kerta kaikkiaan kieltäytyä. Helmikuussa 2. ja 3. päivä täällä Fiskarsissa järjetetään laatuaan ensimmäinen häätapahtuma ja kimppuni tulevat sinne esille, mikä onkin täydellinen päätös tälle opiskeluputkelle. Lupasin kuitenkin jo itselleni että jatkan blogin päivittämistä vielä senkin jälkeen, sillä tästä on alkanut muodostua mukava tapa vaikka päivityksiä ei ihan kauhean säännöllisesti tulisikaan.

Tässä nyt muutamia maistiaisia tulevasta, katsotaan mihin päin ne lähtevät elämään.

Tässä punaisesta koristemetallilangasta ja koralikanukasta punottu kimppupohjan alku.

Kokeilin rosemeliaa hakasilla ja kuumaliimaamalla ja hyvinhän se onnistui.

Varsi jäi viimeistelemättä, mutta muuten olin lopputulokseen tyytyväinen.

Tässä vielä nurja puoli.

Haaveissa on myös toteuttaa viuhkakimppu, mutta tässä kokeilin lähinnä tekniikkaa. Eli sitä pystyykö kimpun toteuttamaan katkaistuinvarsin tekniikan tapaisesti. En jaksanut tähän versioon rakentaa kunnollista kukka osaa, kun noiden pienten helmien pujottelemiseen rautalankoihin meni kolme iltaa. Tosi taisin olla aika väsynyt työpäivän jälkeen, jolloin minihelmien pujottelu ei ehkä ole se kaikkein viisain homma.

Ja tässä vielä lähikuvaa varsista.

Muotosidontaa ja rosemelie

Ystänäpäivänä käväisin taas Vanamossa ja pelastin roskistuomiolta vähän kukkia ja syntyihän siinä samalla muutama kokeilu, josta tässä muutama kuva.

 Tämä on menko tiivis ja enemmän muotosidontaa kuin normi dekoratiivinen kimppu. Suurista kukista on vaikeaa tehdä ilmavaa pientä kimppua. Eri väriset jaloleinikit tekevät kimppuun syvyysvaikutelmaa ja mielenkiintoa ja luovat kontrastin isojen vaaleanpunaisten neilikoidenja ruusujen kanssa.

 Toinen päivän kokeiluista oli rosemelia, jollaista en ole ennen tehnyt. Kiinnitin terälehdet orvokkilanka hakasilla 2-3 nipuissa kuivasieneen. Tavallisempi tekniikka taitaa olla hakasten ja liiman käyttö yhdessä, jolloin kukka kootaan keskellä olevan ehjän kukan ympärille tai esim. pahvin päälle tai sitten terälehdille tehdään orvokkilanka varret.
Häämessuilla näin koottavan rosemelian kuitenkin tällälailla sieneen ja pitihän sitä kokeilla, sillä se keskiruusun ympärille kokoaminen kuulostaa aika vaikealta ja ilman esimerkkiä tuntuu tosi vaikealta alkaa rakentamaan sellaista.

 Varsiksi kiinnitin sieneen alaspäin koristetikut, joiden päät olivat kiemuraiset. Varren päällystin nauhalla ja rosemelian alaosan päälle tuli salalia ja aspidistraa.
Aloin miettiä tuota vartta sitten vähän tarkemmin ja mikäli teen tämän kimpun vielä uudelleen, niin ajattelin punoa langalla tai rautalangalla koristetikut kupinmuotoon ja upottaa sitten kuivasienen niiden sisään. Luulen että sillä tyylillä saan kätevästi tekniikan piiloon ja näyttävän varren tähän valtikkamalliseen rosemeliaan.

Häämessuilua

Viime viikonloppuna kävin hiukan tutustumassa häämessuihin Helsingin Wanhassa Satamassa, siinä toivossa että sielä olisi esillä morsiuskimppuja. Nyt kun olen vihdoin hoksannut sen katkasituinvarsinkimpun tekniikan salat pyörii mielessä tuhat ja yksi ideaa joita pitäisi päästä toteuttamaan, mutta samalla on paljon sellaista mikä mietityttää ja mihin haluan lisävahvistusta. Toisaalta haluaisin hirveästi kokeilla kaikkia uusia tekniikoita, mutten ole varma miten toteuttaa ne ja mikä on mahdollista.

No mutta messuista siis, niiden pääpointtina taitaa tietenkin olla nuo hääpuvut ja sormukset, sillä niitä sieltä löytyi yllinkyllin ja epätoivo meinasi jo iskeä kun en löytänyt sitä mitä olin etsimässä. Onneksi eteen tuli kuitenkin Suomen kukkakauppiasliiton osaston, jossa oli esillä useamman tekijän morsiuskimppuja ja hääpukunäytöksessä jota menin katsomaan oli esillä Jouni Seppäsen tiimeineen tekemät morssarit.

Tässä sitten vähän maistiaisia kimpuista.

Tässä on pieni kimppu ruususta ja morsiustähdestä, tekniikasta ei ole hajuakaan. Saman tyylisiä pieniä pallomaisia kimppuja oli myös hääpukunäytöksessä.

Pitkät kallat joiden varsiin on kiedottu villanyöriä kahvaksi. tekijä on sama kuin ylemmässä kuvassa.

Tällainen laskeutava morssari olisi kiva kokeilla toteuttaa. Tekijänä Charlotta Tallberg Kukkahuona Ölander.

Tämä oli Flora Varian tuotoksia, tekijä Ingela Waismaa.

Tässä Pirjo Kopin Kimppu josta sekä yksityiskohta että koko kimpun kuva.

Tämä kimppu on Flowehouse Visuellen tekemä.

Tässä Runebergin Kukan pyöreä kimppu pioneista, harsosta, neilikoista ja orkideoista.

Saija Sitolahden sitoma kimppu, jossa keskellä rosemelie ja laskeutuva osa on ilmeisesti ketjutuksia.

Laskeutuva pallokimppu on Hanna Tervon tekemä.

Rosemelien on tehnyt Eine-Maria Kucupala.

Tässä taas Saija Sitolahden kimppu.

 Seuraavat kimput olivat mielestäni ehkä kaikkein mielenkiintoisimmat, toiset hyvällä ja toiset ehkä huonolla tavalla. Näissä kimpuissa mietityttävät monetkin asiat joista täytyy ottaa pian selvää, esim. mikä on tekniikka ja miten se toteutetaan? Mitä tyylisuuntaa kimppu edustaa vai edustaako mitää ja jos ei niin miksi tehdä sellainen?

Tämä on Mari Ruohosen kimppu Kampin Kaivokukasta.

Kimpussa on jotain erityisesti minuun vetoavaa. Materiaaleja on runsaasti ja värimaailma on ehkä näistä kimpuista eniten sellainen jota olisin saattanut lähteä tavoittelemaan.

Ainoa asia jota mietin tässä kimpussa oli tuo kahva, onko se kovin tuhti? Voisiko tällaiseen kimppuun tehdä siromman kahvan?

Tässä Ingela Waismaan kimpussa minua kiinnosti erityisesti sen rakenne, joka oli toteutettu ilmeisesti rottingista ja sen päälle oli liimattu kukat ym. materiaalit. Se on ilmava ja siinä on mielenkiintoiset ja monipuoliset materiaalit. Kahva on kuitenkin aika pitkä ja mietinkin sitä miten tällaista kimppua kannetaan, morsiammen edessä vai sivulla?

Tässä vielä kimppu sivulta, missä näkyy pitkä kahva.

Tämä kimppu ei ollut mikään suosikkini, mutta se sai ehdottomasti kysymyksiä nousemaan mieleeni. Mitä tyylisuuntaa tämä edustaa? Onko se muotosidontaa? Jos kimppua kannetaan ylhäältä roikuttamalla, eikö se ole melko hankala laitos?  Kimpun oli tehnyt Sari Kujala Tmi Pihakeiju.

Tämä kimppu ei ehkä hivele suomalaista lähisävyihin tottunutta asiakasta, mutta siinä on mielestäni mielenkiintoinen vahva kontrasti tummien flamingokukkien ja kymbidiumorkideojen välillä. Ludisian lehdet ovat myös sellainen materiaali jota en aiemmin ole tullut ajatelleeksi käytettävän sidonnassa, joten sitä voisikin kokeilla joskus kun taas tulee vastaan moinen kasvi. Tämän kimpun kohdalla mietitytti myös nuo kukkien katseet, joista on koulussa ollut puhetta. Mihin päin on andrenflamingokukan katse? Voiko yhdessä kimpussa olla sama kukka, joka katsoo moneen eri suuntaan, vai olisiko niiden parempi katsoa kaikkien samaan suuntaan. Entä Orkideat ja niiden katseet?

Tämä kimppu sai yleisöäänestyksessä eniten ääniä eikä kai turhaan, sillä se on mielenkiintoinen ja selvästi erilainen kuin muut kimput. Tekijä on Jenniina Tiikkainen.

Sivultakatsottuna tekniikan voi selvästi nähdä.

Seuraavassa muutama kuva hääpukunäytöksestä.

Trendeinä tänä vuonna valkoinen, niin puvuissa kuin kukissakin. Kuvassa pieni pyöreä kimppu.

Tässä oli mielestäni mielenkiintoinen kimppu, jonka laskeutuva alaosa oli tehty ketjutetuista neilikoista.

Valuva ranteenympärillä kannettava kimppu.

Kimppu jossa rasiamainen alaosa.

Näytöksen ainoa värikäs kimppu oli vihreästä nappikrysanteemista sidottu laakea kimppu.

Tässä myös näytöksen ainoita värikkäitä pukuja.

Neilikkaketjutukset lähempää.

Tässä ehkä näytöksen komein kimppu, joka on pitkä maata viistävä ja laahusmainen.