Häämessut 2013

 Viimeisestä kiekkokimpun epäonnistumisesta suivaantuneena päätin tehdä kimpun vielä uudelleen. Salaisesti haaveilin että voisin osallistua Wanhan sataman häämessujen Kaunein morsiuskimmpu-kilpailuun, vaikka yleisöäänestys kisat ovatkin kai aina sellaisia että liian erikoinen kimppu saattaa olla vaan haitaksi. Osallistuminen kuitenkin onnistui työpaikan kautta ja sitten olikin mietittävä että mitenkäs saan tällä kertaa kehikosta niin tukevan ettei se väänny mihinkään suuntaan vaikka siihen kieputtaisi kuinka paljon rautalankaa.

Luonnospiirros kehikosta

Valmis kehikko

 Fiskarsin postituslista on tullut tässä viime kuukausina hyvään käyttöön ja etsinki sitä kautta hitsaamistaitoista ihmistä. Kiitos vielä tuhannesti Iris!
Kehikosta tuli täydellinen ja se toimi oikein loistavasti tässä tarkoituksessa.

Tein tästä kimpusta väritykseltään sini-valkoisen. Mietin kyllä ensin koko valkoista kimppua, mutta koko valkoiset kimput ovat ehkä vähän tylsiä tehdä, sillä niistä puuttuu se värihallitsevuuden ja sommittelun haaste. Kukkien kiinnittämiseen käytin taas punoksia ja liimausta, sekä tietenkin ketjutustekniikkaa. Lisäsin huomattavasti enemmän helmiä ja ketjutin hyasintteja enemmän kuin aikaisempaan kimppuun.
Pyrin myös tekemmän kukkaosasta dekoratiivisemman kuin aikaisemmin. Mielestäni se onnistuikin ihan kivasti, kukissa on koko- ja muotovariaatioita ja materiaalit on aseteltu eritasoihin. Toiset ovat enemmän  pohjalla ja toiset enemmän pinnassa.
Kuvissa kimppu on vähän kallellaan ja kukkaosan hahmomuoto ei oikein tule edukseen niissä. Tarkoitus kuitenkin on että kukat kiertävät kehikon aukon oikealta puolelta ja laskeutuvat alas hiukan kiekon keskiosan oikealta puolelta, niin että näyttää kuin aukkoja kukkaosa tasapainottaisivat epäkeskon kiekon. Mielestäni tämä toteutuukin kimpussa hyvin.



Eri kulmasta katsottuna kehikko näyttää ihan erilaiselta. Toisissa metallilangat kimaltelevat ja pinta on hopeinen, toisissa (kuten ylemmässä kuvassa) kiekonpinta näyttää siniseltä.

 Ketjutukset läheltä.



Ja sitten vielä viimeinen kuva kimpusta kisapaikalla. Ja mahtavan huikeat tulokset; kimppuni sai kokonaista 4 ääntä  :D

Hip hie, aina ei voi saada huikeita äänivyöryjä ja olen kuitenkin tosi ylpeä itsestäni että osallistuin kisaan. Hienoa oli myös se että sain toisilta kisaajilta palautetta kimpustani. Sitä sanottiin mm. mielenkiintoiseksi, yllättäväksi, erikoiseksi ja vautsivauksi. Jätänkuitenkin harkinnan varaa oliko palaute positiivista vai rakentavaa.

Yhteensä kiplailussa oli 27 kimppu, eli aika tosi monta. Ääniä annettiin yhteensä n.840kpl, mikä oli ihan tosi paljon vähemmän kuin viime vuoden kilpailussa (v. 2012 ääniä annettiin 1741kpl). Lopuksi ajattelin vielä laittaa tänne kuvat kaikista muista kisakimpuista, sillä aina on kiva nähdä muiden tekemiä töitä ja oppia niistä jotain.

Annika Gustafssonin kimppu joka voitti kilpailun ja sai äänistä 116 kpl.

Eine-Maria Niemisen rosemelia.

Hanna Tervon pyöreä kimppu.

Pia Hellströmin laukkumallinen koriste.

Heli Haapatalo oli tehnyt hyvin ilmavan pyöreän kimpun orkidean kukista.

Pisarakimppu Ilonan Kukasta.

Ingela Waismaa.

Ingela Waismaan toinen kimppu.

Ingela Waismaan kolmas kimppu

En ole ihan sata varma mutta luulisin että tämä on Johanna Kuukkaisen kimppu.

Ilonan kukka

Jan Örnin kimppu

Karin Eskolan höyhen reunuksinen kimppu.

Lea Laitinen-Ölanderin kallakimppu

Mari Ruohosen kaarikimppu

Minna Penttalan pisara

Pirjo Kopin pisara joka sai toiseksi eniten ääniä

Runebergin Kukka Dan Ward

Tapio Komminahon hempeän värinen kimppu.

Tiina Eskelisen kimppu tuli kisan kolmanneksi

Tarmo Noormetsin kimmpu

Jenniina Tiikkaisen pisara

Sari Saajanahon kimppu

Natalia Smirnovan kimppu

Tiina Pulkkisen pyöreä kimppu

Yksi kimppu on näköjään jäänyt kuvaamatta, enkä edes muista nyt minkä näköinen se oli. Mutta olihan tässä jo aika monta.

Rosemelia ja kiekkokimppu

Parin päivän hengähdys tauon jälkeen pidettiin vielä toinen pikakuvaus päivä, jolloin kuvattiin Lauraa ja kahta hänelle suunnittelemaani kimppua. Muutaman päivän tauko tekikin ihan hyvää, sillä ehdin paneutua Lauran kimppuihin ja tehdä ne kunnolla. Näihin kimppuihin olinkin kaiken uurastuksen jälkeen aikas tyytyväinen vaikka korjattavaa toki löytyy aina kaikesta.

Lauran puku on punaista satiinia ja siinä on vyötäröllä musta vyö ja pitkänauhainen rusettikoriste. Punaisista ruusunterälehdistä koottu rosemelia sopi täydellisesti pukuun värisävynsä puolesta. Jätin kimpun melko pieneksi, sillä pienempi kimppu sopi paremmin hoikalle ja pitkälle morsiamelle kuin suuri.
Halusin yhdistää kukkaosan metallilangasta punottuun kehikkoon, joka reunustaa kimppua, samalla se toi haastetta työskentelyyn. Mielenkiintoa kimppuun tulee kahvasta lähtevistä marjaketjutuksista jotka yhdistyvät rosemeliaan muutamilla marjoilla, jotka vilkkuvat terälehtien välistä.

 Rosemelia on koottu pelkällä kylmäliimalla, liimaamalla terälehdet yksitellen kehikkoon kiinni. Liimatessa sai olla todella tarkkana siitä, ettei liima sotkenut kehikkoa ja vielä tarkempikin olisi saanut olla sillä sotkuja tuli todella helposti.

Kehikko on tehty punomalla ohutta koristemetallilankaa paksusta alumiinilangasta tehtyjen "loimien" väliin. Alumiinilangat teippasin toisestapäästä florateipillä ja painelin yhteen kuten katkasituinvarsintekniikassa.Kehikon yläosaan jääneet ylimääräiset loimet kiersin kiemuralle ja viimeistelin niiden päät kuismanmarjoilla.

Kahva on päällystetty punaisella nyörillä ja kahvan päästä lähtee ileksin ja kuismanmarjoja ketjutettuna sekä koristenauhaa.

 Olin alunperin ajatellut että kimpusta tulisi kupera, mutta kehikkoa punoessa kuperan muodon tekeminen ei vain tuntunut millään onnistuvan ja kehikko muotoutui kuppimaiseksi. Rosemelian keskellä oleva kokonainen ruusu onkin siis kimpun pohjalla ja terälehdet nousevat ylöspäin kimpun kasvaessa. Hahmomuodosta tuli hallittu, eivätkä kehikon laidoilla olevat metallikiehkuratkaan riko sitä. Ketjutuksia osasin tälläkertaa tehdä sopivasti, sillä ne näyttävät runsailta ja kevenevät kauniisti alas päin.

Toiseksi kimpuksi Lauralle suunnittelin punavioletin kiekkokimpun. Halusin kokeilla muutakin väriä kuin puvun kanssa yhteen sointuvaa punaista. Violetin valitsin siksi, että se on punaisen lähiväri ja yhdistyy niin punaiseen kuin mustaankin hyvin.

Kehikon kanssa tuli heti alkumetreillä ongelmia. Tein pätkärautalangasta kaksi ympyrää, jotka päällystin florateipillä ja kultaisella koristemetallilangalla, jonka jälkeen taivutin ne muotoonsa. Yhdistin ympyrät muutamalla metallilangalla toisiinsa ja punoin niiden välille metallilankaa ja violettia konekirjontalankaa. Vaikka kehikon ympyrät tuntuivat alkusi tarpeeksi vakailta, ne eivät kuitenkaan kestäneet kunnolla punomisen aiheuttamaa vääntöä ja isompi rengas vääntyili aivan muodottomaksi. Purin kehikon muutamaan kertaan, mutta vaikka kuinka vahvistin sitä ei isompi ympyrä tahtonut pysyä muodossaan. Lopulta olin niin väsynyt kehikkoon, että oli valmis heittämään sen roskiin. Koska kuvaus kuitenkin lähestyi, enkä pystynyt millään keksimään mitään vastaavaa materiaalia josta olisin saanut kestävän ja läpinäkyvän kehikon päätin käyttää jo tekemääni ja muokata sitä niin että se ainakin näyttäisi kuvissa hyvältä.
Taivuttelin kehikon suurempaa ympyrää alaosastaan laineille ja se tuntui tepsivän. Sain sen näyttämään edestäpäin katsottuna ympyrältä ja pystyin kiinnittämään kukat siihen.
Kiinnitin vaaleanpunaiset kallat sidoksin lankoihin ja liimasin orkideat pohjaan. Lopuksi kiinnitin ketjutukset paikoilleen.

 Lähikuvasta voi kuitenin nähdä, että kehikko ei ole kovin siisti. Pienemmän ympyrän oli tarkoitus olla lähempänä kimpun vasenta reunaa, mutta tässä se näyttääenemmänkin olevan keskellä. Jos se olisi vasemmalla kukille jäisi aukon oikealle puolelle enemmän tilaa ja kimppu olisi tasapainoisemman oloinen. Nyt näyttää siltä kuin se kallistuisi kukkien painosta oikealle ja olisi keikahtamaisillaan kumoon.

Väritys on kuitenkin onnistunut. Kehikon violetti/purppura yhdistyy hyvin perhosorkidean kukintojen violettiin sävyyn, samoin kuin vaaleanpunaiset ja violetit hyasintin kukinnot. Hopeaköynnöksen isot vihreät lehdet rauhoittavat muuten rikkinäistä kehikon pintaa. Vaikka ne toimisivat ehkä paremmin, jos olisin valinnut hopeaköynnöksen sijaa esimerkiksi herttaköynnösvehkan. Toisaalta hopeaköynnöksen lehtien vaaleat pilkut yhdistyvät kimpun muuhun värimaailmaan.
Ketjutuksia olisi sanut olla runsaammin. Nyt ne näyttävät hieman keskeneräisiltä ja etenkin isompien kukkien alapuolelta muutamat ketjutetut hyasintit roikkuvat kovin orpoina.

Kaarikimppu, morsiuspallo, sydänkimppu

Toinen malleista on Maria, jolle sain muutama vuosi sitten tehdä  heidän häihinsä morsiuskimpun, mikä tekikin tästä "uudesta mahdollisuudesta" entistäkin mielenkiintoisemman. Tuntui myös siltä että kun tuntee morsiamen, on kimppuja ehkä helpompi suunnitella kuin täysin vieraalle morsiamelle ja vaihtoehtoja keksii vaikka kuinka paljon. Ehkä jopa ongelmaksi asti.

Min puku on valkoinen hiukan nilkan yläpuolelle ulottuva mekko, jonka on suunnitellut ja toteuttanut Emmakaisa Soisalo. Puku on moderni ja sen avoimessa yläosassa on veistoksellisia pliseerauksi.
Ajatuksenani oli tehdä Mille heiluri kimppu, jonka kukkaosa toteutettaisiin vapaalla-asettelutavalla ja se olisi tyylisuunnaltaa dekoratiivinen. Toisin kuitenkin kävi. Kolmen aikaa yöllä kimppua kootessani pysähdyin hetkeksi ja heiluri alkoi näyttää sen verran  kököltä että päätin mennä pariksi tunniksi nukkumaan miettiä asioita sitten uudestaan.

Aamulla kun kuvausten alkuun oli aikaa enää muutama tunti alkoi sydämenmuotoinen oasiksen kimppupohja näyttää todella hyvältä työhuoneen pöydällä. Päätökseen saattoi myös vaikuttaa se että osa kukista joita olin aikonut käyttää oli jo valmiiksi aika lyhyinä pätkinä, ei siis auttanut muu kuin keksiä jotakin mitä niistä vielä pystyisi tekemään.

Kimpusta tuli siis paraleelisella asettelutavalla toteutettua muotosidontaa. Kukat on ryhmitelyt ja sitä voisi kutsua struktustyöskennellyksi. Sivuhahmomuodoltaa kimppu hajoaa tulppaanien osalta, sillä ne nousevat korkeammalle kuin muut kukat. Kimpun reuna on päällystetty pitsinauhalla, joka valuu ketjutuksien kanssa sydämen kärjestä alas. Ketjutuksia olisi voinut olla enemmän ja ne voisivat kiertää myös kimpun laitoja, jolloin ne yhdistyisivät kokonaisuuteen paremmin.
Toisena kimppuna Millä oli pieni muotosidonta morsiuspallo. Pallo on päällystetty pajunkissoilla ja korostavana kukkaryhmänä on pinkki perhosorkideankukka, herttalyhdyn köynnöksiä ja muutama helmi.

Niinkuin aikaisemmin mainitsin niin tämän morsiamen kohdalla ideat eivät tuntuneet loppuvan kesken lainkaan. Vaikka en tehnytkään luonnoksia kuin heilurikimpusta, jota en sitten koskaan toteuttanut sai Mi vielä kolmannenkin kimpun. Viimeisenä on vapaalla-asettelutavalla toteutettu verkkomainen kaarikimppu.

 Materiaaleina kimpussa ovat vehnäntähkät, oksaruusut, harsokukka ja ginstia.

 Materiaalia kimpussa voisi olla enemmän ja se olisi pitänyt asetella kimppuun tasaisemmin. Nyt näyttää siltä kuin kimpussa olisi aukkoja. Toisaalta kehikkoa ei saa liiaksi peittääkkään, sillä muuten sen ilmavuus ja keveys katoavat. Jotkin vehnäntähkä olisi voinut asetella kimppuun huolellisemmin, sillä ne törröttävät kaarevasta hahmomuodosta liiaksi ulos, samoin kuin osa ginsteistä.
Materiaalit sopivat yhteen vaalean värityksensä ansiosta ja luovat kevyen, romanttisen ja kesäisen tunnelman.

Pallokimppu kokeiluja

Tein jo muutama viikko sitten ruusunterälehdillä päällystetyn pallon, unohdin silloin käyttää sen mutta se näytti vielä aika hyvältä ja ajattelin käyttää sen tässä kokeilussa. En ole aikaisemmin tehnyt minkäänlaista pallokimppua ja sainkin heti alkuun miettiä miten ketjutukset kiinnitetään palloon. Päädyin laittamaan ne kiinni hakasilla, mutta jos tämä olisi ollut asiakastyö, niin olisi kyllä ollut pakko keksiä joku parempi kiinnityskeino sillä ainakin alkuun ne eivät tuntuneet pysyvän lainkaan paikoillaan.

Ketjutuksissa käytin ruusunterälehtiä, krysanteemin kukintoja, tetejä, jänönputkea, kanelitankoja, neikikkaa ym. Mietin ensin mahtaako kimpusta tulla hiukan jouluinen, mutta koknaisvaikutelma ei kuitenkaa vaikuta joululta vaan ejkä kuitenkin enemmän raikkaalta. Rautalankoina olen myös käyttänyt erivärisiä punaisia lankoja ja kultaista paksumpaa rautalankaa.

Kun olin pakkaamassa kimppua jääkaappiin säilöön kieputtelin ketjutuksia pallon ympäri ja aloin miettiä että voisin samantien kokeilla tehdä niistä renkaan. mielestäni kokeilusta tuli aika hauska ja ajattelinkin seuraavaksi kokeilla tätä ihan ajatuksen kanssa, eli yhdistän tuon pallon renkaaseen/renkaisiin, mutta renkaista voisi tehdä hiukan isommat.