Lopuksi

Nyt on kaikki materiaali kasattu kokoon ja enää on tehtävissä vain pieni yhteenveto kaikesta siitä mitä tämän matkan varrella on tapahtunut.

Olen kerännyt tänne portfolioon paljon kaikenlaista, niin onnistumisia kuin epäonnistumisia. Oppimisen vaikeutta ja paljon kaikkea mitä olen oppinut, toivottavasti sen voivat muutkin nähdä.
Tämä portfolio ja opinnäytetyö oli sillä tavalla positiivinen kokemus, että se ei todellakaan tuntunut siltä että olisin tehnyt sitä vain tekemisen pakosta. Kaikki sidonnat jotka olen tehnyt on ainakin sillä hetkellä tehty siitä ilosta että olen ollut halukas oppimaan jotain uutta ja olen halunnut kehittyä tässä ammatissa. Toisinaan päivittäminen on saattanut tuntua työläältä, etenkin alussa kun vasta opettelin käyttämään blogia. Joskus myös uusien tekniikoiden opettelu on ollut rankkaa ja välillä on saattanut tuntua siltä ettei mikään liiku eteenpäin tai etten olekkaan oppinut mitään uutta.

Tekstit olen kirjoittanut aika vapaasti. Olen yrittänyt töitä analysoidessani muistaa kaikki koulussa saadut hyvät neuvot; kokonaisvaikutelma, väri, idea ja tekniikka. Aina ne eivät ehkä ole pysyneet mielessä ja jokaikistä työtä ei ole edes huvittanut analysoida kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti.

Jos jotakin olisin halunnut tähän työhön lisätä olisi se varmasti ollut hintalaskelmat töistä, mutta jätettäköön se nyt tästä työstä pois. Lupaan tulevaisuudessa laskea varmasti kaikille töille hinnat.

Viimeisimmät kimput, ne joista on otettu hienot kuvat, eivät ehkä ole kaikkein parhaiten onnistuneita kimppuja joita olen tehnyt. Ne ovat kuitenkin osa isompaa kokonaisuutta, 4 häät tapahtumaa ja toivon mukaan myös yhdenlainen ammatillinen mahdollisuus. Ne tavallaan takaavat myös sen etten aivan heti pääse eroon morsiussidonnasta, vaikka juuri nyt tekisikin mieli pitää siitä pieni tauko.

Häämessut 2013

 Viimeisestä kiekkokimpun epäonnistumisesta suivaantuneena päätin tehdä kimpun vielä uudelleen. Salaisesti haaveilin että voisin osallistua Wanhan sataman häämessujen Kaunein morsiuskimmpu-kilpailuun, vaikka yleisöäänestys kisat ovatkin kai aina sellaisia että liian erikoinen kimppu saattaa olla vaan haitaksi. Osallistuminen kuitenkin onnistui työpaikan kautta ja sitten olikin mietittävä että mitenkäs saan tällä kertaa kehikosta niin tukevan ettei se väänny mihinkään suuntaan vaikka siihen kieputtaisi kuinka paljon rautalankaa.

Luonnospiirros kehikosta

Valmis kehikko

 Fiskarsin postituslista on tullut tässä viime kuukausina hyvään käyttöön ja etsinki sitä kautta hitsaamistaitoista ihmistä. Kiitos vielä tuhannesti Iris!
Kehikosta tuli täydellinen ja se toimi oikein loistavasti tässä tarkoituksessa.

Tein tästä kimpusta väritykseltään sini-valkoisen. Mietin kyllä ensin koko valkoista kimppua, mutta koko valkoiset kimput ovat ehkä vähän tylsiä tehdä, sillä niistä puuttuu se värihallitsevuuden ja sommittelun haaste. Kukkien kiinnittämiseen käytin taas punoksia ja liimausta, sekä tietenkin ketjutustekniikkaa. Lisäsin huomattavasti enemmän helmiä ja ketjutin hyasintteja enemmän kuin aikaisempaan kimppuun.
Pyrin myös tekemmän kukkaosasta dekoratiivisemman kuin aikaisemmin. Mielestäni se onnistuikin ihan kivasti, kukissa on koko- ja muotovariaatioita ja materiaalit on aseteltu eritasoihin. Toiset ovat enemmän  pohjalla ja toiset enemmän pinnassa.
Kuvissa kimppu on vähän kallellaan ja kukkaosan hahmomuoto ei oikein tule edukseen niissä. Tarkoitus kuitenkin on että kukat kiertävät kehikon aukon oikealta puolelta ja laskeutuvat alas hiukan kiekon keskiosan oikealta puolelta, niin että näyttää kuin aukkoja kukkaosa tasapainottaisivat epäkeskon kiekon. Mielestäni tämä toteutuukin kimpussa hyvin.



Eri kulmasta katsottuna kehikko näyttää ihan erilaiselta. Toisissa metallilangat kimaltelevat ja pinta on hopeinen, toisissa (kuten ylemmässä kuvassa) kiekonpinta näyttää siniseltä.

 Ketjutukset läheltä.



Ja sitten vielä viimeinen kuva kimpusta kisapaikalla. Ja mahtavan huikeat tulokset; kimppuni sai kokonaista 4 ääntä  :D

Hip hie, aina ei voi saada huikeita äänivyöryjä ja olen kuitenkin tosi ylpeä itsestäni että osallistuin kisaan. Hienoa oli myös se että sain toisilta kisaajilta palautetta kimpustani. Sitä sanottiin mm. mielenkiintoiseksi, yllättäväksi, erikoiseksi ja vautsivauksi. Jätänkuitenkin harkinnan varaa oliko palaute positiivista vai rakentavaa.

Yhteensä kiplailussa oli 27 kimppu, eli aika tosi monta. Ääniä annettiin yhteensä n.840kpl, mikä oli ihan tosi paljon vähemmän kuin viime vuoden kilpailussa (v. 2012 ääniä annettiin 1741kpl). Lopuksi ajattelin vielä laittaa tänne kuvat kaikista muista kisakimpuista, sillä aina on kiva nähdä muiden tekemiä töitä ja oppia niistä jotain.

Annika Gustafssonin kimppu joka voitti kilpailun ja sai äänistä 116 kpl.

Eine-Maria Niemisen rosemelia.

Hanna Tervon pyöreä kimppu.

Pia Hellströmin laukkumallinen koriste.

Heli Haapatalo oli tehnyt hyvin ilmavan pyöreän kimpun orkidean kukista.

Pisarakimppu Ilonan Kukasta.

Ingela Waismaa.

Ingela Waismaan toinen kimppu.

Ingela Waismaan kolmas kimppu

En ole ihan sata varma mutta luulisin että tämä on Johanna Kuukkaisen kimppu.

Ilonan kukka

Jan Örnin kimppu

Karin Eskolan höyhen reunuksinen kimppu.

Lea Laitinen-Ölanderin kallakimppu

Mari Ruohosen kaarikimppu

Minna Penttalan pisara

Pirjo Kopin pisara joka sai toiseksi eniten ääniä

Runebergin Kukka Dan Ward

Tapio Komminahon hempeän värinen kimppu.

Tiina Eskelisen kimppu tuli kisan kolmanneksi

Tarmo Noormetsin kimmpu

Jenniina Tiikkaisen pisara

Sari Saajanahon kimppu

Natalia Smirnovan kimppu

Tiina Pulkkisen pyöreä kimppu

Yksi kimppu on näköjään jäänyt kuvaamatta, enkä edes muista nyt minkä näköinen se oli. Mutta olihan tässä jo aika monta.

Rosemelia ja kiekkokimppu

Parin päivän hengähdys tauon jälkeen pidettiin vielä toinen pikakuvaus päivä, jolloin kuvattiin Lauraa ja kahta hänelle suunnittelemaani kimppua. Muutaman päivän tauko tekikin ihan hyvää, sillä ehdin paneutua Lauran kimppuihin ja tehdä ne kunnolla. Näihin kimppuihin olinkin kaiken uurastuksen jälkeen aikas tyytyväinen vaikka korjattavaa toki löytyy aina kaikesta.

Lauran puku on punaista satiinia ja siinä on vyötäröllä musta vyö ja pitkänauhainen rusettikoriste. Punaisista ruusunterälehdistä koottu rosemelia sopi täydellisesti pukuun värisävynsä puolesta. Jätin kimpun melko pieneksi, sillä pienempi kimppu sopi paremmin hoikalle ja pitkälle morsiamelle kuin suuri.
Halusin yhdistää kukkaosan metallilangasta punottuun kehikkoon, joka reunustaa kimppua, samalla se toi haastetta työskentelyyn. Mielenkiintoa kimppuun tulee kahvasta lähtevistä marjaketjutuksista jotka yhdistyvät rosemeliaan muutamilla marjoilla, jotka vilkkuvat terälehtien välistä.

 Rosemelia on koottu pelkällä kylmäliimalla, liimaamalla terälehdet yksitellen kehikkoon kiinni. Liimatessa sai olla todella tarkkana siitä, ettei liima sotkenut kehikkoa ja vielä tarkempikin olisi saanut olla sillä sotkuja tuli todella helposti.

Kehikko on tehty punomalla ohutta koristemetallilankaa paksusta alumiinilangasta tehtyjen "loimien" väliin. Alumiinilangat teippasin toisestapäästä florateipillä ja painelin yhteen kuten katkasituinvarsintekniikassa.Kehikon yläosaan jääneet ylimääräiset loimet kiersin kiemuralle ja viimeistelin niiden päät kuismanmarjoilla.

Kahva on päällystetty punaisella nyörillä ja kahvan päästä lähtee ileksin ja kuismanmarjoja ketjutettuna sekä koristenauhaa.

 Olin alunperin ajatellut että kimpusta tulisi kupera, mutta kehikkoa punoessa kuperan muodon tekeminen ei vain tuntunut millään onnistuvan ja kehikko muotoutui kuppimaiseksi. Rosemelian keskellä oleva kokonainen ruusu onkin siis kimpun pohjalla ja terälehdet nousevat ylöspäin kimpun kasvaessa. Hahmomuodosta tuli hallittu, eivätkä kehikon laidoilla olevat metallikiehkuratkaan riko sitä. Ketjutuksia osasin tälläkertaa tehdä sopivasti, sillä ne näyttävät runsailta ja kevenevät kauniisti alas päin.

Toiseksi kimpuksi Lauralle suunnittelin punavioletin kiekkokimpun. Halusin kokeilla muutakin väriä kuin puvun kanssa yhteen sointuvaa punaista. Violetin valitsin siksi, että se on punaisen lähiväri ja yhdistyy niin punaiseen kuin mustaankin hyvin.

Kehikon kanssa tuli heti alkumetreillä ongelmia. Tein pätkärautalangasta kaksi ympyrää, jotka päällystin florateipillä ja kultaisella koristemetallilangalla, jonka jälkeen taivutin ne muotoonsa. Yhdistin ympyrät muutamalla metallilangalla toisiinsa ja punoin niiden välille metallilankaa ja violettia konekirjontalankaa. Vaikka kehikon ympyrät tuntuivat alkusi tarpeeksi vakailta, ne eivät kuitenkaan kestäneet kunnolla punomisen aiheuttamaa vääntöä ja isompi rengas vääntyili aivan muodottomaksi. Purin kehikon muutamaan kertaan, mutta vaikka kuinka vahvistin sitä ei isompi ympyrä tahtonut pysyä muodossaan. Lopulta olin niin väsynyt kehikkoon, että oli valmis heittämään sen roskiin. Koska kuvaus kuitenkin lähestyi, enkä pystynyt millään keksimään mitään vastaavaa materiaalia josta olisin saanut kestävän ja läpinäkyvän kehikon päätin käyttää jo tekemääni ja muokata sitä niin että se ainakin näyttäisi kuvissa hyvältä.
Taivuttelin kehikon suurempaa ympyrää alaosastaan laineille ja se tuntui tepsivän. Sain sen näyttämään edestäpäin katsottuna ympyrältä ja pystyin kiinnittämään kukat siihen.
Kiinnitin vaaleanpunaiset kallat sidoksin lankoihin ja liimasin orkideat pohjaan. Lopuksi kiinnitin ketjutukset paikoilleen.

 Lähikuvasta voi kuitenin nähdä, että kehikko ei ole kovin siisti. Pienemmän ympyrän oli tarkoitus olla lähempänä kimpun vasenta reunaa, mutta tässä se näyttääenemmänkin olevan keskellä. Jos se olisi vasemmalla kukille jäisi aukon oikealle puolelle enemmän tilaa ja kimppu olisi tasapainoisemman oloinen. Nyt näyttää siltä kuin se kallistuisi kukkien painosta oikealle ja olisi keikahtamaisillaan kumoon.

Väritys on kuitenkin onnistunut. Kehikon violetti/purppura yhdistyy hyvin perhosorkidean kukintojen violettiin sävyyn, samoin kuin vaaleanpunaiset ja violetit hyasintin kukinnot. Hopeaköynnöksen isot vihreät lehdet rauhoittavat muuten rikkinäistä kehikon pintaa. Vaikka ne toimisivat ehkä paremmin, jos olisin valinnut hopeaköynnöksen sijaa esimerkiksi herttaköynnösvehkan. Toisaalta hopeaköynnöksen lehtien vaaleat pilkut yhdistyvät kimpun muuhun värimaailmaan.
Ketjutuksia olisi sanut olla runsaammin. Nyt ne näyttävät hieman keskeneräisiltä ja etenkin isompien kukkien alapuolelta muutamat ketjutetut hyasintit roikkuvat kovin orpoina.

Formali-lineaarinen kimppu, cascade ja laahuskimppu

Olin jo aikaa sitten päättänyt että haluaisin kokeilla toteuttaa formal-lineaarisenmorsiuskimpun. Mietin kyllä kannattaako minun alkaa väkisin toteuttamaan kimppua, jos minulla ei olisi sille sopivaa henkilöä. Ongelma ratkesi kuitenkin kuin itsestään, kun näin kuvan Marjukan morsiuspuvusta. Sain heti idean kultaisesta ananaksenkukasta, joka jo itsessään oli kuin kimpun kuningas.

Formal-linearista kimppua ei kai kuitenkaan koskaan ole ihan helppoa toteuttaa ja minullakin meni tämän alun idean jälkeen aika kauan aikaa kimpun ideoimiseen. Oli vaikea päättää minkälaisia linjoja ja liikettä halusin kimppuun tuoda. Miten voisin yhdistää kimppuun alaspäin kulkevat kukkalinjat ilman että niistä tulisi liian hallitsevia ja etteivät ne veisi matalalta kuninkaalta liikaa huomiota. Millaisen tekisin basiksesta ja millainen värimaailma sopisi kullan kanssa yhteen.

Kimpun väriksi muodostuivat valkoinen, vihreä, musta ja kulta, joilla pyrin tuomaan kimppuun kontrastia ja dramatiikkaa. Valitsin tulppaanit alaspäin laskeutuvaan linjaa. Ne ovat sopivan kevyet jolloin ne eivät ala hallita kimppua, vaan tuovat siihen vain lisää liikettä. Salalin lehdet työn oikealla puolella muodostavat tilan, samoin kuin salalin ja peikonpähkinän välinen alue.
Peikonlehti tekee ulospäin suuntautuvan liikkeen työn vasemmalle puolelle ja vahvistaa epäsymmetristä hahmomuotoa. Leikkivä linja on luonnospiirroksessa vasemmalle puolelle ja valmiissa työssä se kulkeekin oikealle. Se tekee työstä hiukan epätäsapainoisen, sillä salalinlehdet näyttäisivat peikonpähkinän kanssa siltä kuin työ kallistusi ehkä hiukan enemmän oikealle. Onneksi peikonlenhti kuitenkin on aika pitkällä varrella ja suuri lehti linjan päässä varaa painoa myös vasempaan puoleen.
Kultainen kananverkkorulla katseen vangitsijana on ehkä vähän huomaamaton ja mietinkin näin jälkeenpäin, että sen tilalle olisi voinut valita jonkin muista väreistä poikkeavan huomionherättäjän. Mietin myös sitä onko työn kuningas tarpeeksi suuri ollakseen kuningas. Värinsa ja kiiltavan pintansa ansiosta se kuitenkin herättää hienosti huomion ja kiinnittää katseen itseensä.
Basis on pieni ja siinä on erilaisia reunavihreitä, kuten nobilista, salalia, galaxia ja skimmian lehtiä. Kukkaryhmiä muodostavat mustiksi värjätyt kultahehkut ja valkoiset krusanteemit.


Kuvassa Lassella on vieheenä tulppaanista tehty yhdenkukat viehe, jonka varsi on koristeltu hopeisella koristemetallilangalla ja varren päässä on timanttipäinen nuppineila. Vieheen kiinnitys pukuun hoituu toisella timanttinuppineulalla.

Halusin kokeilla myös valtikan tekemistä. Aluksi oli tarkoitus että kultainen valtikka olisi ollut formal-lineaarisen kimpun parina sulhasella, mutta kuten myöhemmistä kuvista voi huomata isän innostus tarttui pikku Matildaan ja hän varasti valtikan ja kuvaus-shown hetkeksi itselleen.

Valtikka olikin melko yksinkertainen tehdä. Kiinnitin ananaksen liimaamalla ja päällystin valtikan varren nauhalla ja kädensijan nyörillä. Ananaksen päässä on kultainen koriste. Jotakin jos olisin valtikan suhteen tehnyt toisin niin seuraavalla kerralla hankin suoran kepin, jolloin kokonaisuudesta tulee siispimpi. Toisaalta silloin voi olla vaikeampaa kiinnittää kepin päähän koristeita. Nyt leikkasin oksasaksilla pajukepin pään halki kahteen suuntaan ja kiinnitin ananaksen pajun säleiden väliin.

Tämä viimeinen kimppu oli alunperin tarkoitettu Sadulle, sillä mielestäni hänen pitkään valkoiseen pukuunsa olisi sopinut  heinosti sini-valkoinen laahuskimppu. Kimppu oli siis kuitenkin keskeneräinen kuvausten alkaessa ja pikku apurini kiinnitti kukat siihen omien kuvaustensa välissä. Siksipä en aiokkaan tätä kimppua edes analysoida kun se ei ole kokonaan minun tekemäni. Kimppu ei myöskään ole ihan kaikkien floristiikan sääntöjen mukainen ja se jäi kovin viimeistelemättömäksi. Kuvasta tuli kuitenkin kaunis ja siitä tulee varmasti hieno yksityiskohta häätäpahtumaan. Kimppu sopi myös hienosti Marjukalle, vaikkei olutkaan hänelle suunniteltu.

Morsiusvuihka ja cascade

Tässäpä sitten taas yksi luonnos ja vuorossa on morsiusviuhka, josta tein muutamia kokeiluja jo aikaisemmin tänne blogiin ja tokihan kimppu hiukkasen jalostui ja sai uutta ilmettä matkalla. Kimpun suunnittelu lähti liikkeelle Sadun puvusta, joka on klassinen, valkoinen ja hyvin leveä helmainen. Puvun yläosa on olkaimeton ja sitä koristaa helmikirjailu, myös helmasta löytyy koristeellisia kukkapitsejä ja helmikirjailua.
Halusin tuoda kimppuun arvokasta ja juhlallista tunnelmaa jota puvussakin on ja joka sopii pitkälle ja hoikalle morsiammelle. Toisaalta halusin valita kimpun muodoksi hiukan erikoisemman mallin. Mielestäni viuhkakimppu voi olla arvokas mutta myös leikkisä osa morsiamen kokonaisuutta.

Lähdin kokoamaan kimppua niin, että pujottelin ensin helmet rautalankoihin joiden toiset päät teippasin florateipillä ja kokosin rakenteen samaan tyyliin kuin katkaistuinvarsin morsiuskimpun. Kieputtelin koristemetallilankaa ja nyörejä kehikon helmirankojen väleistä. Kukkaset olen liimannut punoksen päälle ja kaikkien kehikon helmirankojen päähän on kiinnitetty hyasintin kukinto.

Pyrin saamaan viuhkan kukkaosaan dekoratiivista vaikutusta valitsemalla eri kokoisia ja korkuisia materiaaleja, jotta siitä olisi tullut mahdollisimman mielenkiintoinen. Materiaalia olisi kuitenkin saanut olla vielä enemmän ja erilaisia kukkia, jotta dekoratiivisuus tulisi enemmän esille. Syvyysvaikutusta tällaiseen kimppuun on aika vaikeaa saada, kun viuhka on hyvin kaksiulotteinen pinta, eikä se tässä kimpussa oikein tulekkaan oikeuksiinsa.
Väreiksi valitsin valkoisen ja limen, jotka ovat raikas yhdistelmä. Vihreää väriä olisi voinut olla viuhkassa enemmän, jotta siihen tulisi selkeä värihallitsevuus. Valokuvissa kimpun rakenteessa oleva vihreä nyöri näyttä aika pliisulta ja enemmänkin harmaanvihreältä kuin vihreältä. Olisin voinut valita tilalle kirkkaammanvihreän nyörin.
Kahvasta tuli erittäin siisti ja sitä oli mukava pitää kiinni. Kimpun rakenteen olisi pitänyt olla tukevampi, sillä mallin liikutellessa kimppua kuvauksissa tuntui siltä että kukkaosa taipui vinoon. Asian olisi voinut korjata valitsemalla paksumpaa rautalankaa  kehikkoon, mutta silloin en olisi voinut käyttää helmiä rautalangan koristeena, sillä niissä oli todella pienet reijät. Toisaalta pienet helmet eivät ehkä täytä tehtäväänsä koristavan osana, sillä niitä ei voi työstä erottaa kovin kaukaa ja saman asian olisi ajanut esimerkiksi se, jos olisin kieputellit hopeista hilavitkutinta rautalankojen ympärille. Samalla myös työaika olisi lyhentynyt varmasti puolella, sillä helmien pujottelu rautalankoihin oli todella työlästä ja aikaa vievää hommaa.

Sadun kohdalla toiselle kimpulle kävi niin etten saanut sitä valmiiksi tarpeeksi ajoissa ja siksi päätin että hän voi kokeilla valkoista cascade-kimppua, jonka suunnittelin alunperin Marjukalle. Cascadenkin piti oikeastaan olla jugendkimppu, mutta pähkäiltyäni jonkin aikaa monisteiden kanssa totesin, että minulla ei ollut kunnollista käsitystä siitä millainen tuosta jugendkimpusta olisi pitänyt tulla, joten päätin toteuttaa cascaden, joka sillä hetkellä vaikutti helpommalta vaihtoehdolta. Vaan oliko se sitä?
Enpä tiedä.
Aluksi ajatus siitä että asettelee eri pituisia materiaaleja päällekkäin tuntui ihan helpolta, mutta kimppua tehdessä se alkoikin tuntua vaikealta. Oli myös vaikeaa pitää kimpun hahmomuoto hallittuna. Kun pääsin siihen vaiheeseen että kimppu alkoi olla jokseenkin kasassa, aloin miettiä miten se pitäis päätellä tai miten saisin katkaistuin varsin tekniikan piiloon. Ratkaisin ongelman langoittamalla lisää vihreitä ja asettelemalla ne niin ettei mitään tekniikkaa näkyisi kimpun sironta kohdasta. Luulen kuitenkin että  kimppu ei loppujen lopuksi kuitenkaan ole ihan sen mallinen kuin perinteinen cascade yleensä on, sillä siinä ei ole oikeastaan ollenkaan sisäkaarta/keskikukan taakse yleensä muodostuvaa pisaran yläosaa. Eikä kimpusta löydy keskikukkaakaan ainakaan näkyvästi. Kyllähän se sielä on, mutta ei samalla tavalla kuin normi pyöreässä kimpussa.  En kyllä tiedä tarvitseeko sellaista ollakkaan.

 Noh, oli miten oli, kokemus oli opettavainen ja tiedän vielä ottavani tästä kimpputyypistä enemmän selvää ja kokeilen sen tekemistä tulevaisuudessa uudestaan.
Onnistunutta kimpussa oli materiaali valinta: kallat, tulppaanit, ginstia ja erilaiset koristevihreät ja köynnökset sopivat hyvin yhteen ja olivat sopivan taipuisia. Pituutta joissakin kukissa olisi saanut olla lisää,eli pidempää ranskalaista tulppaania ja köynnöksiä olisin voinut ottaa työhön lisää. Tuonenkielon lehdet ovat ehkä liian massiivisia  materiaaleja tähän kimppuu, jos tarkoituksena on saada kevyt transparentti kimppu.  Materiaalin mitoittaminen oli ainakin näin ensimmäisella kerralla vaikeaa, mutta luulen että harjoittelemalla siihenkin saisi  paremman tuntuman. Kimpun kahvasta tuli nyt hiukan hassu yhdistelmä cascaden ja jugendkimpun välimuotoa. Se on aika käyrä takaviiston kuten cascadessa yleensä, mutta en raaskinut jättää pois jugendkimppuun tekemiäni tekovarsia, sillä olin nähnyt niiden tekemiseen niin paljon vaivaa.