Pisarakimput

Tässä kuussa on tullut tehtyä useamipi pisaranmallinen kimppu. Ensimmäisenä kaksi kuvaa dekoratiivisesta sienikahvaan tehdystä kimpusta.

Ensimmäset kimput on tehty koulussa ja samoin tämä vaaleanpunainen. Ensimmäisen kimpun jälkeen vaihdettiin kaverin kanssa kukat ja täytyy sanoa että se aiheutti kyllä jonkun verran päänvaivaa, sillä jotenkin ei ollut lainkaan käsitystä siitä miten joku muu on mitoittanut materiaalinsa.
Täytyykin todeta että tähän kimppuun jäi latva hiukan vajaaksi, sillä en osannut arvioida oikein materiaaline menekkiä. Tekniikkana on katkaistuinvarsi ja kimpun on tarkoitus olla dekoratiivinen, mutta syvyyskukkia saisi mielestäni olla vielä enemmän.

Viimeinen koulussa tehty morssari oli rankatekniikalla ja katkaistuinvarsin toteutettu pisara. Olin ajatellut ensin tehdä kimpusta dekoratiivisen, mutta en saanut latvaosaan tarpeeksi syvyysvaikutusta, joten siitä tuli siis muotosidontaa. Latvassa on myös paljon enemmän pentä materiaalia, eli sitä saisi olla yhtenäisyyden vuoksi enemmän myös kimpussa ylhällä. Muuten olen tähän kimppuu kyllä tosi tyytyväinen, sillä muodosta tulo oikein täydellinen ja se on tunnelmaltaan ihanan keväinen ja aurinkionen.

Viimeiseksi tässä pisaranmuotoisten kimppujen sarjassa on sitten omalla työhuoneella väännetty kimppu, jossa on alumiinilangasta tehty kehikko. Olen kehitellyt ja mietiskellyt jotakin erikoisempaa pisaranmallista kimppua  katkaistuinvarsin, johon ei tarvitsisi laittaa pohjavihreytystä lainkaa. Olen jokseenkin ihastunut noihin kehikkokimppuihin, sillä niissä kukat tulevat mielestäni hyvin esille, kun kimppua ei voi tukkia vihreillä lehdillä. Toisaalta niihin saa myös enemmän kukkaa kun vihreitä ei ole ja kehikolla voi tehdä kimppuu ihan erilaista tunnelmaa kuin leikkovihreillä.
Tässä kimpussa on vielä kehittämisen varaa ennen Tampereen Puutarhamessuja, joilla etsitään Hämeen kauneinta morsiuskimppua. Ilmoittautuminen on kuitenkin jo mennyt, että nyt ei voi enää perua :) Täytyy vaan harjoitella ja katsoa miten menee. Saapi tulla äänestämään.

Uudet kokeilut

Häämessujen innoittamana päätin pistää uudet ideat täytäntöön ja katsoa mitä materiaaleja kaapeista löytyy. Tällä kertaa tein retken myös jääkaapille ja synttäritulilatva pääsi osittaiseen hyötykäyttöön kun valkoiset kukat oli loppua kesken. 

Olen myös yrittänyt keräillä mahdollisimman paljon materiaalia luonnosta, mitä nyt näin talvipakkasilla ulkoa löytää. Jouluisen myrskyn jäljiltä, joka oli täällä meillä ainakin tosi tuhoisa,  ovat metsät onneksi täynnä kaikenlaista puista tippunutta ihanuutta, jota voi hyödyntää.

Vihdoin uskaltauduin kokeilemaan tätä valuvaa/pisaranmallista kimppua. Pisaran kärki on toteutettu rankatekniikalla ja muuten kimppu on koottu katkasituinvarsin tekniikalla. Vielä en ollut aivan varma miten ranka tulisi liittää kimppuun kiinni, mutta täytyneen kysyä asiaan apuja.
Pisara on aika hyvin kuitenkin muotoutunut, liitoskohdassa on pientä epäsymmetrisyyttä ja varsinkin oikeaan laitaan näyttäisi muodostuvan kolo. Kimppua pidellessä huomasin että rangan kiinnittamiseen täytyy varmasti löytää jokin parempi tapa, sillä se oli painava ja kimppua liikuteltaessa tuntui kuin se olisi saattanut irrota tai ainakin se heilui uhkaavasti.

Nyt kimpussa hallitsee selvästi valkoinen jaloritarinkukka ja mielestäni siinä olisikin voinut käyttää enemmän valkoista tasapainottamassa, mutta valitettavasti kukat olivat tälläkertaa kiven alla.

Materiaaleina tässä kimpussa ovat kataja, eukalyptus, afrikantähdikki, kulta-akasian lehdet, tervalepän kävyt ja heteet, tulilatva, jaloritarinkukka, väriherne, mesiangervon talventörröttäjät, hopeoidut oksat? mitä lie ovat, arabiantähdikin kukinnot, helmet ja rautalangat. Myös muutaman nappikryssan ja harsoa olen saattanut laittaa mukaan.

Tässä vielä muutama kuva sivulta.

Seuraavaan kimppuun päätin kokeilla alumiinilangasta tehtyä kehikkoa, sekä taas uutta muotoa. Olen innostunut nyt näistä kehikoista, sen jälkeen kun koulussa oli viimeksi sidontaa ja teimme yhden kehikon luonnonmateriaaleista, tajusin miten kätevä ja hieno asettelupohja se voikaan olla. Kehikkokimppuja onkin nyt syksyn ja talven aikana tullut tehtyä niin kaveri lapsen ristiäisiin kuin kisoissakin, eikä loppua varmaan ihan heti tule.

Tässäpä nyt tämä ellipsinmuotoinen kimppu sivulta. En lähtenyt tässä edes yrittämään varsien piilottamista, koska vihreitä ei ollut. Epäilen kuitenkin että varret tulisi saada piilloon koska niissä on noita rautalankavarsia, jotka ei saisi näkyä. Asia voisi olla toisin jos kukilla olisi kaikilla omat pitkät varret, jotka muuttuisivat vasta sidontakohdasta rautalangoksi.

Periaatteessa kuitenkin tällaiseen kehikoon on tarpeetonta laittaa kovin paljoa vihreytystä, joka vain tukkii kimpun ja vie siitä kaiken ilmavuuden jota kehikolla on muuten helppoa tavoitella.

Toisaalta jos ellipsikimppu olisi tiiviimpi ja esim. kehikolla joka kiertää kimpun reunoja voisi kimpun alapinnan peittää vaikka salalilla ja silloin varret jäisivät piiloon. Toisenlaisella kehikolla saattaisi olla myös helpompaa toteuttaa katkaistuinvarsin tekniikkaa, sillä se oli melko vaikeaa tässä työssä. Kaikki varret piti pujotella alumiinikehikon läpi, enkä ollut aina aivan varma siitä menikö asettelu ihan sääntöjen mukaan :)

 

 Tässä viimeisimmässä kimpussa on jälleen kehikko, jonka sisään olen lähtenyt rakentamaan kimppua. Se ei ole vaivan varsinaisesti katkaistuinvarsin kimppu, vaan enemmänkin ominvarsin ja spiraaliin tehty, sillä halusin kokeilla varsien koristelemista ja sitä miten spiraalitekniikka istuisi morsiuskimppuun.

Kimppu on hiukan toispuoleinen niin että se asettuisi kannettaessa kauniisti kantajan eteen ja näkyisi myös yleisöön päin.

Varret olen koristellut vihreällä nyörillä.

Varsissa on ohutta kuparilankaa ja päissä pienet kaalit nuppineilalla kiinni.