Kokeiluja

Loppu häämöttää jo lähellä ja opinnäytteen palautuspäiväksi on nyt laitettu 16. tammikuuta 2013. Viikko sitten pistinkin töpinäksi ja hain paikallisella sähköpostilistalla ja facebookissa malleja jotka suotuvat esiintymään kimppujeni kanssa. Toiveena oli vain että malli omistaisi hääpuvun tai muun vastaavan mekon, jonka mukaan voisin kimpun/koristeen suunnitella.  Vastauksia tulikin kivasti ja nyt koossa on ainakin 6 naista ja kaksi miestä pukuineen kaikkineen. Aika mahtavaa sanoisin :)

Odottelen vielä osalta kuvia puvuista, mutta muutaman olen jo saanut ja se tarkoittaa tietysti sitä että hurja määrä ideoita on jo päässä pyörimässä. Nyt yritän vain miettiä mitkä ideat olisivat ne kaikkein mielenkiintoisimmat, haastavimmat ja kantajiensa näköiset. Jännittävää on sekin että osa malleista on tulevia ensi kesän morsiamia, jotka lähtivät mukaan hakemaan uusia ideoita omiin häihinsä.

Ja sitten kun yksi projekti pääsee vauhtiin, niin jotta asiat eivät menisi liian yksinkertaisiksi ja ettei vain tarvitsisi pelätä että tammikuun lopussakaan on yhtään ylimääräistä aikaa, sain yhteydenoton josta ei voinut kerta kaikkiaan kieltäytyä. Helmikuussa 2. ja 3. päivä täällä Fiskarsissa järjetetään laatuaan ensimmäinen häätapahtuma ja kimppuni tulevat sinne esille, mikä onkin täydellinen päätös tälle opiskeluputkelle. Lupasin kuitenkin jo itselleni että jatkan blogin päivittämistä vielä senkin jälkeen, sillä tästä on alkanut muodostua mukava tapa vaikka päivityksiä ei ihan kauhean säännöllisesti tulisikaan.

Tässä nyt muutamia maistiaisia tulevasta, katsotaan mihin päin ne lähtevät elämään.

Tässä punaisesta koristemetallilangasta ja koralikanukasta punottu kimppupohjan alku.

Kokeilin rosemeliaa hakasilla ja kuumaliimaamalla ja hyvinhän se onnistui.

Varsi jäi viimeistelemättä, mutta muuten olin lopputulokseen tyytyväinen.

Tässä vielä nurja puoli.

Haaveissa on myös toteuttaa viuhkakimppu, mutta tässä kokeilin lähinnä tekniikkaa. Eli sitä pystyykö kimpun toteuttamaan katkaistuinvarsin tekniikan tapaisesti. En jaksanut tähän versioon rakentaa kunnollista kukka osaa, kun noiden pienten helmien pujottelemiseen rautalankoihin meni kolme iltaa. Tosi taisin olla aika väsynyt työpäivän jälkeen, jolloin minihelmien pujottelu ei ehkä ole se kaikkein viisain homma.

Ja tässä vielä lähikuvaa varsista.

Häämessuilua

Viime viikonloppuna kävin hiukan tutustumassa häämessuihin Helsingin Wanhassa Satamassa, siinä toivossa että sielä olisi esillä morsiuskimppuja. Nyt kun olen vihdoin hoksannut sen katkasituinvarsinkimpun tekniikan salat pyörii mielessä tuhat ja yksi ideaa joita pitäisi päästä toteuttamaan, mutta samalla on paljon sellaista mikä mietityttää ja mihin haluan lisävahvistusta. Toisaalta haluaisin hirveästi kokeilla kaikkia uusia tekniikoita, mutten ole varma miten toteuttaa ne ja mikä on mahdollista.

No mutta messuista siis, niiden pääpointtina taitaa tietenkin olla nuo hääpuvut ja sormukset, sillä niitä sieltä löytyi yllinkyllin ja epätoivo meinasi jo iskeä kun en löytänyt sitä mitä olin etsimässä. Onneksi eteen tuli kuitenkin Suomen kukkakauppiasliiton osaston, jossa oli esillä useamman tekijän morsiuskimppuja ja hääpukunäytöksessä jota menin katsomaan oli esillä Jouni Seppäsen tiimeineen tekemät morssarit.

Tässä sitten vähän maistiaisia kimpuista.

Tässä on pieni kimppu ruususta ja morsiustähdestä, tekniikasta ei ole hajuakaan. Saman tyylisiä pieniä pallomaisia kimppuja oli myös hääpukunäytöksessä.

Pitkät kallat joiden varsiin on kiedottu villanyöriä kahvaksi. tekijä on sama kuin ylemmässä kuvassa.

Tällainen laskeutava morssari olisi kiva kokeilla toteuttaa. Tekijänä Charlotta Tallberg Kukkahuona Ölander.

Tämä oli Flora Varian tuotoksia, tekijä Ingela Waismaa.

Tässä Pirjo Kopin Kimppu josta sekä yksityiskohta että koko kimpun kuva.

Tämä kimppu on Flowehouse Visuellen tekemä.

Tässä Runebergin Kukan pyöreä kimppu pioneista, harsosta, neilikoista ja orkideoista.

Saija Sitolahden sitoma kimppu, jossa keskellä rosemelie ja laskeutuva osa on ilmeisesti ketjutuksia.

Laskeutuva pallokimppu on Hanna Tervon tekemä.

Rosemelien on tehnyt Eine-Maria Kucupala.

Tässä taas Saija Sitolahden kimppu.

 Seuraavat kimput olivat mielestäni ehkä kaikkein mielenkiintoisimmat, toiset hyvällä ja toiset ehkä huonolla tavalla. Näissä kimpuissa mietityttävät monetkin asiat joista täytyy ottaa pian selvää, esim. mikä on tekniikka ja miten se toteutetaan? Mitä tyylisuuntaa kimppu edustaa vai edustaako mitää ja jos ei niin miksi tehdä sellainen?

Tämä on Mari Ruohosen kimppu Kampin Kaivokukasta.

Kimpussa on jotain erityisesti minuun vetoavaa. Materiaaleja on runsaasti ja värimaailma on ehkä näistä kimpuista eniten sellainen jota olisin saattanut lähteä tavoittelemaan.

Ainoa asia jota mietin tässä kimpussa oli tuo kahva, onko se kovin tuhti? Voisiko tällaiseen kimppuun tehdä siromman kahvan?

Tässä Ingela Waismaan kimpussa minua kiinnosti erityisesti sen rakenne, joka oli toteutettu ilmeisesti rottingista ja sen päälle oli liimattu kukat ym. materiaalit. Se on ilmava ja siinä on mielenkiintoiset ja monipuoliset materiaalit. Kahva on kuitenkin aika pitkä ja mietinkin sitä miten tällaista kimppua kannetaan, morsiammen edessä vai sivulla?

Tässä vielä kimppu sivulta, missä näkyy pitkä kahva.

Tämä kimppu ei ollut mikään suosikkini, mutta se sai ehdottomasti kysymyksiä nousemaan mieleeni. Mitä tyylisuuntaa tämä edustaa? Onko se muotosidontaa? Jos kimppua kannetaan ylhäältä roikuttamalla, eikö se ole melko hankala laitos?  Kimpun oli tehnyt Sari Kujala Tmi Pihakeiju.

Tämä kimppu ei ehkä hivele suomalaista lähisävyihin tottunutta asiakasta, mutta siinä on mielestäni mielenkiintoinen vahva kontrasti tummien flamingokukkien ja kymbidiumorkideojen välillä. Ludisian lehdet ovat myös sellainen materiaali jota en aiemmin ole tullut ajatelleeksi käytettävän sidonnassa, joten sitä voisikin kokeilla joskus kun taas tulee vastaan moinen kasvi. Tämän kimpun kohdalla mietitytti myös nuo kukkien katseet, joista on koulussa ollut puhetta. Mihin päin on andrenflamingokukan katse? Voiko yhdessä kimpussa olla sama kukka, joka katsoo moneen eri suuntaan, vai olisiko niiden parempi katsoa kaikkien samaan suuntaan. Entä Orkideat ja niiden katseet?

Tämä kimppu sai yleisöäänestyksessä eniten ääniä eikä kai turhaan, sillä se on mielenkiintoinen ja selvästi erilainen kuin muut kimput. Tekijä on Jenniina Tiikkainen.

Sivultakatsottuna tekniikan voi selvästi nähdä.

Seuraavassa muutama kuva hääpukunäytöksestä.

Trendeinä tänä vuonna valkoinen, niin puvuissa kuin kukissakin. Kuvassa pieni pyöreä kimppu.

Tässä oli mielestäni mielenkiintoinen kimppu, jonka laskeutuva alaosa oli tehty ketjutetuista neilikoista.

Valuva ranteenympärillä kannettava kimppu.

Kimppu jossa rasiamainen alaosa.

Näytöksen ainoa värikäs kimppu oli vihreästä nappikrysanteemista sidottu laakea kimppu.

Tässä myös näytöksen ainoita värikkäitä pukuja.

Neilikkaketjutukset lähempää.

Tässä ehkä näytöksen komein kimppu, joka on pitkä maata viistävä ja laahusmainen.