Rosemelia ja kiekkokimppu

Parin päivän hengähdys tauon jälkeen pidettiin vielä toinen pikakuvaus päivä, jolloin kuvattiin Lauraa ja kahta hänelle suunnittelemaani kimppua. Muutaman päivän tauko tekikin ihan hyvää, sillä ehdin paneutua Lauran kimppuihin ja tehdä ne kunnolla. Näihin kimppuihin olinkin kaiken uurastuksen jälkeen aikas tyytyväinen vaikka korjattavaa toki löytyy aina kaikesta.

Lauran puku on punaista satiinia ja siinä on vyötäröllä musta vyö ja pitkänauhainen rusettikoriste. Punaisista ruusunterälehdistä koottu rosemelia sopi täydellisesti pukuun värisävynsä puolesta. Jätin kimpun melko pieneksi, sillä pienempi kimppu sopi paremmin hoikalle ja pitkälle morsiamelle kuin suuri.
Halusin yhdistää kukkaosan metallilangasta punottuun kehikkoon, joka reunustaa kimppua, samalla se toi haastetta työskentelyyn. Mielenkiintoa kimppuun tulee kahvasta lähtevistä marjaketjutuksista jotka yhdistyvät rosemeliaan muutamilla marjoilla, jotka vilkkuvat terälehtien välistä.

 Rosemelia on koottu pelkällä kylmäliimalla, liimaamalla terälehdet yksitellen kehikkoon kiinni. Liimatessa sai olla todella tarkkana siitä, ettei liima sotkenut kehikkoa ja vielä tarkempikin olisi saanut olla sillä sotkuja tuli todella helposti.

Kehikko on tehty punomalla ohutta koristemetallilankaa paksusta alumiinilangasta tehtyjen "loimien" väliin. Alumiinilangat teippasin toisestapäästä florateipillä ja painelin yhteen kuten katkasituinvarsintekniikassa.Kehikon yläosaan jääneet ylimääräiset loimet kiersin kiemuralle ja viimeistelin niiden päät kuismanmarjoilla.

Kahva on päällystetty punaisella nyörillä ja kahvan päästä lähtee ileksin ja kuismanmarjoja ketjutettuna sekä koristenauhaa.

 Olin alunperin ajatellut että kimpusta tulisi kupera, mutta kehikkoa punoessa kuperan muodon tekeminen ei vain tuntunut millään onnistuvan ja kehikko muotoutui kuppimaiseksi. Rosemelian keskellä oleva kokonainen ruusu onkin siis kimpun pohjalla ja terälehdet nousevat ylöspäin kimpun kasvaessa. Hahmomuodosta tuli hallittu, eivätkä kehikon laidoilla olevat metallikiehkuratkaan riko sitä. Ketjutuksia osasin tälläkertaa tehdä sopivasti, sillä ne näyttävät runsailta ja kevenevät kauniisti alas päin.

Toiseksi kimpuksi Lauralle suunnittelin punavioletin kiekkokimpun. Halusin kokeilla muutakin väriä kuin puvun kanssa yhteen sointuvaa punaista. Violetin valitsin siksi, että se on punaisen lähiväri ja yhdistyy niin punaiseen kuin mustaankin hyvin.

Kehikon kanssa tuli heti alkumetreillä ongelmia. Tein pätkärautalangasta kaksi ympyrää, jotka päällystin florateipillä ja kultaisella koristemetallilangalla, jonka jälkeen taivutin ne muotoonsa. Yhdistin ympyrät muutamalla metallilangalla toisiinsa ja punoin niiden välille metallilankaa ja violettia konekirjontalankaa. Vaikka kehikon ympyrät tuntuivat alkusi tarpeeksi vakailta, ne eivät kuitenkaan kestäneet kunnolla punomisen aiheuttamaa vääntöä ja isompi rengas vääntyili aivan muodottomaksi. Purin kehikon muutamaan kertaan, mutta vaikka kuinka vahvistin sitä ei isompi ympyrä tahtonut pysyä muodossaan. Lopulta olin niin väsynyt kehikkoon, että oli valmis heittämään sen roskiin. Koska kuvaus kuitenkin lähestyi, enkä pystynyt millään keksimään mitään vastaavaa materiaalia josta olisin saanut kestävän ja läpinäkyvän kehikon päätin käyttää jo tekemääni ja muokata sitä niin että se ainakin näyttäisi kuvissa hyvältä.
Taivuttelin kehikon suurempaa ympyrää alaosastaan laineille ja se tuntui tepsivän. Sain sen näyttämään edestäpäin katsottuna ympyrältä ja pystyin kiinnittämään kukat siihen.
Kiinnitin vaaleanpunaiset kallat sidoksin lankoihin ja liimasin orkideat pohjaan. Lopuksi kiinnitin ketjutukset paikoilleen.

 Lähikuvasta voi kuitenin nähdä, että kehikko ei ole kovin siisti. Pienemmän ympyrän oli tarkoitus olla lähempänä kimpun vasenta reunaa, mutta tässä se näyttääenemmänkin olevan keskellä. Jos se olisi vasemmalla kukille jäisi aukon oikealle puolelle enemmän tilaa ja kimppu olisi tasapainoisemman oloinen. Nyt näyttää siltä kuin se kallistuisi kukkien painosta oikealle ja olisi keikahtamaisillaan kumoon.

Väritys on kuitenkin onnistunut. Kehikon violetti/purppura yhdistyy hyvin perhosorkidean kukintojen violettiin sävyyn, samoin kuin vaaleanpunaiset ja violetit hyasintin kukinnot. Hopeaköynnöksen isot vihreät lehdet rauhoittavat muuten rikkinäistä kehikon pintaa. Vaikka ne toimisivat ehkä paremmin, jos olisin valinnut hopeaköynnöksen sijaa esimerkiksi herttaköynnösvehkan. Toisaalta hopeaköynnöksen lehtien vaaleat pilkut yhdistyvät kimpun muuhun värimaailmaan.
Ketjutuksia olisi sanut olla runsaammin. Nyt ne näyttävät hieman keskeneräisiltä ja etenkin isompien kukkien alapuolelta muutamat ketjutetut hyasintit roikkuvat kovin orpoina.

Heinäkuun Rock-häät

 Yllärihäiden jälkeen koitti vielä toiset häät joita olikin sitten suunniteltu hyvissä ajoin jo edellisenä talvena. Tapasin Taijan ja Antin muutamia kertoja ja yhdessä pohdittiin minkälaisia kukkia ja koristeita heidän häihinsä tulisi. Teemana oli Rock, jonka mukaan häiden värimaailma ja kukat valittin. Alussa pariskunnalla oli toiveena saada punaisia ruusuja ja jotakin valkoista niiden kanssa. Ehdotin heille kuitenkin väriyhdistelmäksi punaisen kanssa violettia, jotka ovat lähisävyjä ja sointuvat kauniisti yhteen. Ehdotus hyväksyttiin ja ilmeisesti pariskunnan lempivärikin oli violetti.

Tässä muutama luonnoskuva, joista lähdimme liikkeelle. Violetteja kukkia tässä edustaa eustomat ja sini-ikiviuhkot. Punaiset linjat olivat koralikanukan oksista muodostuva kehikko, joka myöhemmin vaihtui peikonpähkinänoksiksi ja kehikko jätettiin pois.

Pienen pohdinnan jälkeen päästiin siihen lopputulokseen että kimpusta tulisi pitkä pisaranmallinen ja siinä pääkukkana olisivat punaiset ruusut, mausteena muutamia violetteja perhosorkidean kukintoja ja peikonpähkinää. Muita materiaaleja olivat kuismanmarjat, isot ja pienet neilikat, sekä krysanteemit. Pohjavihreiksi toivottiin erilaisa tummia vihreitä. Vieheestä tehtäisiin perinteisen katkaistunvarsin vieheen mallinen, mutta pohjavihreät eivät saisi näkyä kovin paljon kukkien takaa.
Tässä vielä Luonnos kuva vieheestä.

 Tein kimpusta muutamia kokeiluja, jotka löytyvät aikaisemmista Touko/kesäkuun kimput kirjoituksesta. Malliksi kimpulle tosiaan muotoutui pitkä pisara, mitat ovat n.70cm pitkä ja ylhäältä kolmisenkymmentä senttiä leveä.

Mielestäni kimppu onnistui hyvin, se on materiaaliensa puolesta hyvin dekoratiivinen, tosin keskiosasta siinä voisi näkyä enemmän syvyysvaikutusta. Latvassa violetit kukat ovat sijoittuneet enemmän vasemmalle ja punaiset enemmän oikealle, mutta rytmiä ja tasoeroja löytyy.

Hahmomuoto oli hallittu sivulta, edestä katsottaessa latva voisi kaventua kärjestä hieman enemmän. Muutamat pohjavihreistä tulevat hieman hahmomuodon yli.

 Vieheestä unohtui valitettavasti ottaa kuva, mutta siitä voi nähdä pienen vilauksen tässä pariskunnan melkein virallisessa kuvassa, jonka on ottanut Jouko Järvinen.
Kokonaisuudessaa nämä häät onnistuivat hyvin, olin itse tyytyväinen koristelu kokonaisuuteen, sekä kimppuun että vieheeseen ja ennen kaikkea asiakkaat olivat tyytyväisiä.

Innostumista

Edellisestä kimpusta innostuneena tein heti seuraavana päivänä toisen kimpun, joka ilokseni onnistui myös hyvin.

Tällä kertaa meidän Hertta tuli avustamaan kuvauksissa.

Nyt lisäsn kimppuun rusetin keskikukan viereen, eli tylliä, satiininauhaa  ja helmiä.Hahamomuoto näyttää tässäkin kimpussa pyöreältä, pieniä epätäydellisyyksiä on, esimerkiksi klo. 12 vaaleanpunainen neilikka näyttää vähän tulevan ulos muodosta ja samalla sen vasemmalta puolelta puuttuu kukkaa. Välivihreitä on tällä kertaa huomattavasti enemmän kuin aiemmissa kimpuissa, mikä tuo mielenkiintoa kimppuun.

Tässä näkyy rusetti hieman lähempää.

Sitten vielä muutama sivukuva.

Ja kimppu alta päin. Seuraavissa kimpuissa taidan alkaa jo harjoitella vastakierron tekemistä ja kahvan päällystämistä.

Oivalluksia

Tässä kuussa on tapahtunut edistykstä monella rintamalla. Työhuone on saatu maalattua ja järjestettyä, joten nyt on taas mukavaa hommailla kimppujenkin parissa. Toisin sanoen saan sotkea ihan rauhassa :)
Muuton jääljiltä pahvilaatikoista on myös paljastunut kaikkea tarpeellista tavaraa ja sidonta välineistö on muutenkin karttunut uusilla hankinnoilla, kuten upouusilla Oasiksen sekareilla. Myös uusi tietokone kuvankäsittelyohjelmalla on helpottanut suuresti tuskaani siitä, etten ole saanut aiempiin kuviin ©-merkkiä.

Työpöytä paikallaan ja pöydällä morssaria varten piirretty hahmomalli, jollaista olen nyt päätynyt käyttämään kaikkien hiusta harmaannuttavien kokeilujen jälkeen. Täytyy myös todeta että malli on helpottanut hahmottamista huomattavasti.

Pahvilaatikoista löytynyt vanha silitysrauta jota käytin ennen kijansidonnassa, joutaa nyt lehtipainoksi.

Rautalankoja

Vähän kukkia.

Toinen edistysaskel on otettu morssareiden kanssa, aikaa siihen meni mutta lopputuloshan tässä on tärkein. Eli olen nyt miettinyt pääni puhki miten lähtisin liikkeelle näiden katkaistuinvarsin kimppujen kanssa jotta saisin niiden hahmomuodon toimimaan niin että dekoratiivisuus tulee esille eikä töistä tule muotosidontaa.
Senpä takia joskus kannattaa avata suunsa ja sanoa asioita ääneen esim. koulussa ja töissä. Voi lyödä päättä seinään viikko tolkulla yksikseen tai löydä päitä yhteen ja miettiä ratkaisuja.
 Tässä sitten tätä pohdiskelun tulosta käytännössä.

 Eli tähän kimppuun yritin valita mahdollisimman pieniä ja siroja, jotakuinkin samaa kokoluokkaa olevia materiaaleja. Apuna käytin myös aiemmassa kuvassa ollutta hahmopiirrosta, jonka avulla mittasin kukkien pituutta. Käytin melko paljon sisälangoituksia, osittain johtuen siitä että se oli mahdollista sillä materiaalina oli krysanteemia ja neilikkaa. Tein huomattavasti enemmän pitkävartisia langoitettuja kukkia kuin lyhyitä ja yritin tehdä myös välivihreitä enemmän kuin aiemmin.

 Hahmomuoto tuli tällä kertaa kuin itsestään ja mielestäni sen voi näistä kuvistakin nähdä. Keskikukka on sopivasti keskellä, muttei törrötä liian korkealla. mihinkään ei ole myöskään tullut valtavia ammottavia aukkoja, ei latvaan eikä reunoille. Pieniä koloja kyllä löytyy, mutta ei mitään äärimmäisen häiritsevää. Silti dekoratiivisuus on nähtävissä ja tuo mielenkiintoa työhön.