Oivalluksia

Tässä kuussa on tapahtunut edistykstä monella rintamalla. Työhuone on saatu maalattua ja järjestettyä, joten nyt on taas mukavaa hommailla kimppujenkin parissa. Toisin sanoen saan sotkea ihan rauhassa :)
Muuton jääljiltä pahvilaatikoista on myös paljastunut kaikkea tarpeellista tavaraa ja sidonta välineistö on muutenkin karttunut uusilla hankinnoilla, kuten upouusilla Oasiksen sekareilla. Myös uusi tietokone kuvankäsittelyohjelmalla on helpottanut suuresti tuskaani siitä, etten ole saanut aiempiin kuviin ©-merkkiä.

Työpöytä paikallaan ja pöydällä morssaria varten piirretty hahmomalli, jollaista olen nyt päätynyt käyttämään kaikkien hiusta harmaannuttavien kokeilujen jälkeen. Täytyy myös todeta että malli on helpottanut hahmottamista huomattavasti.

Pahvilaatikoista löytynyt vanha silitysrauta jota käytin ennen kijansidonnassa, joutaa nyt lehtipainoksi.

Rautalankoja

Vähän kukkia.

Toinen edistysaskel on otettu morssareiden kanssa, aikaa siihen meni mutta lopputuloshan tässä on tärkein. Eli olen nyt miettinyt pääni puhki miten lähtisin liikkeelle näiden katkaistuinvarsin kimppujen kanssa jotta saisin niiden hahmomuodon toimimaan niin että dekoratiivisuus tulee esille eikä töistä tule muotosidontaa.
Senpä takia joskus kannattaa avata suunsa ja sanoa asioita ääneen esim. koulussa ja töissä. Voi lyödä päättä seinään viikko tolkulla yksikseen tai löydä päitä yhteen ja miettiä ratkaisuja.
 Tässä sitten tätä pohdiskelun tulosta käytännössä.

 Eli tähän kimppuun yritin valita mahdollisimman pieniä ja siroja, jotakuinkin samaa kokoluokkaa olevia materiaaleja. Apuna käytin myös aiemmassa kuvassa ollutta hahmopiirrosta, jonka avulla mittasin kukkien pituutta. Käytin melko paljon sisälangoituksia, osittain johtuen siitä että se oli mahdollista sillä materiaalina oli krysanteemia ja neilikkaa. Tein huomattavasti enemmän pitkävartisia langoitettuja kukkia kuin lyhyitä ja yritin tehdä myös välivihreitä enemmän kuin aiemmin.

 Hahmomuoto tuli tällä kertaa kuin itsestään ja mielestäni sen voi näistä kuvistakin nähdä. Keskikukka on sopivasti keskellä, muttei törrötä liian korkealla. mihinkään ei ole myöskään tullut valtavia ammottavia aukkoja, ei latvaan eikä reunoille. Pieniä koloja kyllä löytyy, mutta ei mitään äärimmäisen häiritsevää. Silti dekoratiivisuus on nähtävissä ja tuo mielenkiintoa työhön.

 Minua hämäsi todella paljon alussa se että tässä katkaistuinvarsintekniikassa piti todellakin tietää jo heti alusta alkaen kuinka pitkiksi kukkien varret leikataan. Se tuntui vaikealta sillä yleensä kimppua tehdessä olen voinut jälkeempäin korjata kukkien asentoa ja korkeuksia vielä ennen kimpun kiinni sitomista. Tässä tekniikassa se ei kitenkaan ole mahdollista, työ täytyy oikeasti suunnitella etukäteen sellaiseksi kuin sen haluaa.
Toinen epävarmuutta aiheuttanut asia olivat rautalankavarret. En ollut varma miten niitä tulisi käsitellä, mutta kun tajusin että voi edelleen valita kukista sellaiset yksilöt joiden varret taipuvat siihen suuntaan mihin itse toivoisin ja asetan ne vain paikoillee, tilanne helpottui. Ymmärsin myös että rautalankavarsi todellakin voi olla hyvä juttu: teipatut varret pysyvät hyvin yhdessä kun ne on puristettu toisiinsa, eikä kimppua tarvitse puristaa kiinni kädessä ja varoa sitä että jokin kukista tipahtaisi paikoiltaan.

Kuvia on nyt runsaasti, eli joka sivulta sillä olin niin tyytyväinen tähän kimppuun ja kaikkiin tajuamiini asioihin, etten voinut kuin ihmetellä lopputulosta. Korjaamisen varaa toki on edelleen, mutta nyt voin alkaa jo kiinnittää huomiota muuhunkin kuin pelkkään hahmomuodon hallintaa.